Elokuun alussa ilmestynyt kolumnini tuulivoimasta kirvoitti kaksi vastinetta, joita lukiessa vähän tuntui, että oliko alkuperäistä tekstiäni luettu kunnolla. Mutta varmaan parempi jättää savolaismallinen kuulijan vastuu -keskustelu väliin ja suunnata ajatus energiapolitiikan kokonaisuuteen.
Suomessa sähköntuotannon päästöt ovat kohtalaisen alhaiset ja riippuvuus Venäjästä vähäistä. Kun tarkastellaan kokonaisenergiantuotantoa, johon kuuluu myös lämmitys ja liikenne, kokonaiskuva muuttuu merkittävästi. Liikenteen ja lämmityksen sähköistymisen myötä pystytään päästöjä vähentämään ja omavaraisuutta lisäämään. Biopolttoaineita tarvitaan myös, mutta niitä ei ole korvaamaan kestävästi kaikkea fossiilista energiaa.
Sähköntuotanto siis lisääntyy tulevaisuudessa, ja osa siitä lisäyksestä on tarpeen kattaa tuulivoimalla. Toki tuulivoiman yhteydessä on olennaista, että sitä rakennetaan paikkoihin, joissa haitat luonnolle ja asutukselle ovat mahdollisimman pienet.
Tuulivoiman lisäksi energiapalettiin kuuluu myös aurinkoenergian lisääminen, biopolttoaineet ja ydinvoima. Koska sähkön tuotannon ja kulutuksen tulee olla joka hetki tasapainossa, on järjestelmän joustavuus ja säätö olennaista. Vesivoiman lisäksi tätä joustoa tarjoavat varavoimakoneet, kulutuspään jousto sekä sähkön vienti tai tuonti naapurimaista. Lähitulevaisuudessa erilaiset energiavarastot suola-akuista vetyyn ja lämminvesivarastoihin ovat osa järjestelmää. Tämä lähitulevaisuus voi olla yllättävän pian, koska toisaalta päästöjen vähentäminen ja toisaalta sähkön hinnan rajut vaihtelut asettavat kovat kannustimet varastojen käyttöönotolle ja edelleen kehittämiselle.
Energiajärjestelmämme on muutoksessa kohti vähäpäästöistä ja omavaraista kokonaisuutta. Sen vauhdittaminen on tärkeää, mutta samalla kuitenkin eri näkökohdat huomioiden, haitat minimoiden ja energiatehokkuuteen panostaen.
Silja Keränen
diplomi-insinööri
Puoluevaltuuston pj (vihr.)
Kajaani
—
Mielipidekirjoitus ilmestyi Maaseudun Tulevaisuudessa 14.8.2022.
