Nykyinen maailmanmenomme tuntuu perustuvan velalla elämiseen. Otetaan velkaa luonnolta ja toisilta ihmisiltä. Luonnolta siten, että luonnonvaroja kulutetaan kestämättömästi, yli varojen. Maailman luonnonvarojen ylikulutuspäivä oli tänä vuonna 22.8. Se tarkoittaa sitä, että luonnonvarojen kulutus ylittää niiden tuotannon. Ilmeisesti luonnonvaroja on reservissä niin paljon, ettei ylikulutuspäivä käytännössä näy kuinkaan.
Vastaavasti otamme rahallista velkaa – niin yksityiset ihmiset, kunnat, valtio kuin yritykset. Toki velkaraha nopeuttaa investointeja, parantaa siten työllisyyttä yms. Mutta onkohan tätä kaikkea velkaa koskaan tarkoituskaan maksaa takaisin?
Väistämättä jään miettimään, että miksi me elämme niin paljon velaksi. Ja ehkä vielä enemmän, miten liiallista velaksi elämistä voisi välttää. Arvelen, että velkojen maksun aika tulee joskus. Ainakin luonnon osalta, koska se systeemi on hyvin konkreettinen (öljy tai fosforimalmi yksinkertaisesti loppuu joskus). Talouden osalta ei ihan niin varmasti. Minusta on kuitenkin aikamoista, että hyvinvointivaltiomme olemassaolo perustuuu pitkälti velanottoon. Ajateltiinko velkaa ottaa loputtomasti lisää? Mitä sitten tapahtuu?
Minusta tähän pitäisi reagoida jo nyt – niin luonnonvarojen kuin taloudenkin osalta. Muutoin me nuoremmat sukupolvet joudumme maksumiehiksi.
