Kun ensimmäisen kerran näin kampanjan otsikon ”Avohakkuut historiaan” huokaisin ja ajattelin, että Voi ei. Raflaavuudella, osoittelulla ja syyllistämisellä on vaikea saada päätöksentekijöitä, eli metsänomistajia, puolelleen.
Sitten luin aloitetekstin ja lopulta allekirjoitin aloitteen mielelläni. Kyse on valtion metsistä, eli meidän kaikkien yhteisesti omistamista metsistä. Minusta on ihan oikein ohjata niiden käyttöä suomalaisten parhaaksi katsomaan suuntaan.
Lisäksi aloitteessa on kirjaus: ”Tämän pykälän 1 momentista voidaan poiketa vain erityisestä syystä”. Avohakkuukielto ei siis ole ehdoton, eikä sen tulekaan olla.
Toisaalta raflaavuus, kovat vaatimukset ja pakko myös vievät asioita eteenpäin.
Samalla tavalla ”Voi ei” ajattelin, kun aikoinaan luin EU:n säätämästä hehkulamppukiellosta. Minusta se vaikutti ihan naurettavalta. Mutta se on toiminut: lamput ovat järjestäen muuttuneet energiatehokkaammiksi ja niiden tekniikka on kehittynyt valtavasti.
Pakko siis toimii. Toisaalta suomalaisessa metsähistoriassa Natura-suojelualueisiin liittynyt pakko tuntuu ahdistavan edelleenkin.
Suojelu-sana on punainen vaate jopa kaupungin virkistysmetsissä, vaikka metsissä ei tehtäisikään mitään metsätaloustoimenpiteitä ja vaikka niiden suojeluarvot olisivat kiistattomat. Suojelemaan niitä ei silti ruveta.
Päätöksenteossa suuri haaste onkin tasapainoilla pakon, kannustavuuden ja vapauden välimaastossa kuitenkin samalla suunnaten kehitystä haluttuun suuntaan.
Metsänkäsittelytapojen säätelyn suhteen sopiva tasapaino tällä hetkellä koskee nimenomaan valtion metsien käyttöä. Siksi kansalaisaloite on perusteltu.
Turvemaiden metsätaloustoimenpiteitä, myös yksityismetsissä, tulee myös pohtia vakavasti. Turvemailla avohakkuut aiheuttavat mittavat päästöt sekä hiilenä ilmakehään että ravinteina ja kiintoaineina vesistöihin.
Muilta osin säilyttäisin metsänomistajien valinnanvapauden. Panostaen kuitenkin tutkimukseen ja neuvontaan sekä avohakkuiden maisemahaitan minimointiin esimerkiksi asutuksen ja mökkien lähellä.
Metsäherrojen kanssa vääntäminen on joskus ihan mukavaakin. Silti toivon todella, että metsäala lähtee kehittämään metsänkäsittelytapoja. Sille on oikeasti tarve.
