Kotona odotti postia Tasavallan presidentiltä. Sain kutsun Linnanjuhliin. Tittelikseni kutsuun oli laitettu metsänomistaja.
Aikamoisen hienoa on mennä juhlimaan Suomen 101-vuotista itsenäisyyttä presidentinlinnaan.
Tässä parin päivän aikana olen tietysti pohtinut, miksi sain kutsun. En ole tavannut Sauli Niinistöä henkilökohtaisesti.
Sen sijaan olen puhunut ja kirjoittanut valtavasti kestävästä metsätaloudesta. Maaseudun tulevaisuuteen, Kainuun Sanomiin, Hesariinkin, biotalouspaneeleissa Simossa ja Mikkelissä…
Nykymallillaan suomalainen metsätalous ei ole kestävää. Metsäluonnon lajiston monimuotoisuus heikkenee. Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän metsätalouden kriteerejä ei ole määritelty. Metsäalan puhuessa kestävästä metsätaloudesta tai kestävistä hakkuumääristä, tarkoitetaan niillä teknis-taloudellisesti kestäviä hakkuumääriä.
Ihan ensimmäinen tehtävä onkin määritellä kestävä metsätalous – myös ekologisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta. Tätä asiaa olen tuonut esille mm. Maaseudun tulevaisuuden Metsä-kolumneissani.
Samoin olen puhunut & kirjoittanut paljon metsien hiilinielusta ja sen tärkeydestä. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi meidän on ihan vähintään säilytettävä metsien nykyinen hiilinielutaso ja oikeasti tavoiteltava sen kasvattamista. Sipilän hallituksen puunkäytön lisäämistavoitteet eivät tätä tue – ei edes hallituksen oman arvion mukaan. Mikäli puunkäyttö lisääntyy heidän tavoittelemansa verran, Suomen hiilinielut pienenevät. Ja se ei todellakaan ole kestävää!
Mielestäni on äärimmäisen tärkeää luodata suomalainen metsätalous ja sitä kautta metsäteollisuus aidosti kestäväksi. Puu on erinomainen materiaali moneen – niin rakentamiseen kuin vaatteeksi tai muovinkorvikkeeksi. Puun käytössä tulee keskittyä puun jalostusarvon nostamiseen. Metsäteollisuus on Suomen kansantalouden kannalta tärkeä, sen osuus tavaraviennistämme on 20 %. Näistäkin syistä on siis aivan olennaista, että koko ketju on aidosti kestävällä pohjalla.
Näköjään työni on huomattu. Alkusyksystä Metsäalan sertifiointijärjestö FSC huomioi minut vuoden Vastuun taimi -palkinnolla kestävän metsätalouden edistämisestä.
Ja nyt valmistautumaan Linnanjuhliin! Asiaankuuluvat pukupohdinnat ovat jo alkaneet – saa nähdä, keksitäänkö jotain vanhaa ja jotain uutta – ja ehkäpä jotain metsäistä.
—-
Kirjoitus on julkaistu Kalevan blogissa 20.11.2018.
