Nyt kun uutta eduskunta- ja hallituskautta aloitellaan, muistetaan vahvan ilmasto-, koulutus- ja sosiaalipolitiikan lisäksi myös kestävä aluepolitiikka.
Tuo aluepolitiikka-sana on jostain syytä kovinkin huonossa kaiussa täällä meidän porukassa. Tai siltä se ainakin tuntuu.
Mutta: aluepolitiikassa on etenkin kyse elämisen edellytyksistä eri puolilla Suomea. Siinä on etenkin kyse siitä, miten syrjässä asuvat pienituloiset monisairaat vanhukset voivat. Siinä on kyse siitä, minkä verran kukin alue pystyy itsestään huolehtimaan.
Minusta nämä ovat ihan todella tärkeitä asioita. Ne ovat inhimillisesti aivan olennaisia asioita.
Tuolla isojen kaupunkien ulkopuolella ihmiset kokevat osattomuutta. Tuntu on, että joillain muilla jossain muualla menee hyvin. Mutta itsellä ei.
Ja tämä on ensinnäkin epäoikeudenmukaista, koska kaikkien pitää pysyä mukana. Ja toiseksi, se tunne tällä hetkellä kanavoituu etenkin perussuomalaisten kautta.
Siksi on todella tärkeää, että me tehdään politiikka, joka pitää kaikki mukana. Ja se tarkoittaa myös kestävää aluepolitiikkaa. Junayhteyksien parantamista myös isojen kaupunkiseutujen ulkopuolelle, koulutusmahdollisuuksien – myös korkeakoulutusmahdollisuuksien – parantamista eri puolilla maata, sote-palveluiden turvaamista esimerkiksi keskus- ja aluesairaaloiden toimintaedellytyksistä huolehtimalla.
Meidän pitää tehdä kunnianhimoista politiikkaa. Mutta tehdäänpä kunnianhimoista politiikkaa sen suhteen, että pidetään myös ihmiset mukana. Eri puolilla maata.
—-
Puheeni Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Helsingissä 28.4.2019.
