Luen lapsilleni usein Koiramäen tarinoita. Tarinoita siitä, miten 1800-luvun Suomessa elettiin. Kun kaikki tehtiin itse. Kun ei ollut sähkövaloja, sukkahousuja, moottorisahoja tai ruuhka-aikoja.
Lapsiani nämä tarinat kiinnostavat. Niin minuakin, mutta samaan aikaan olen äärettömän kiitollinen nykyajan elämästä: terveydestä, turvallisuudesta ja helppoudesta.
Koiramäen tarinoista ja toki missä tahansa vanhassa maalaistalossa vieraillessa huomaa, että puu on taipunut moneksi.
Siitä on tehty lusikat, kipot, talot, päreet, polttopuut, kärrynpyörät, kärryt, kaivonkannet, kengät, saavit, juustomuotit, lelut. Lähes kaikki.
Moneen on puu taipunut. Ja niin se rupeaa nykyäänkin taipumaan.
Kolesterolia alentava Benecol on tuttu tuote. Sen aktiivinen aine valmistetaan sellutehtaan sivutuotteena syntyvästä mäntyöljystä.
Suomalainen öljy-yhtiö St1 kehittää Kajaanin pilottitehtaallaan tekniikkaa, jossa liikennekäyttöön tulevaa etanolia valmistetaan viereisellä sahalla syntyvästä sahanpurusta.
Puusta valmistettu viskoosi on ollut vaatteiden materiaalina jo vuosikymmeniä. Nyt erilaisia puupohjaisten kankaiden valmistus on kokemassa renessanssia, koska öljypohjaisista synteettisistä kankaista halutaan päästä eroon ja koska puuvillan viljely kuormittaa ympäristöä.
Sulapac valmistaa puupohjaisia, täydellisesti biohajoavia, mikromuovittomia tuotteita, joissa yleensä on totuttu näkemään muovia. Kosmetiikkapakkauksia, mehupillejä, kertakäyttöisiä ruokailuvälineitä, kampoja…
Paptic valmistaa havupuukuidusta sekä muista biopohjaisista raaka-aineista joustavia, kestäviä ja kierrätettäviä kasseja ja muita pakkausmateriaaleja muovisten, kankaisten sekä paperisten materiaalien korvaamiseksi.
Sellunvalmistuksen sivutuotteena syntyvä ligniini on yleensä päätynyt suoraan polttoon. Nyt Stora Enso on ruvennut kauppaamaan ligniiniä, jota voisi käyttää esimerkiksi liimojen valmistukseen tai tulevaisuudessa jopa hiilikuidun korvaajaksi autoihin, tuulivoimaloiden lapoihin sekä aurinkopaneeleihin.
Kokkolalainen Innomost eristää koivun kuoresta tuotteita kosmetiikan raaka-aineiksi.
Tämä on erinomainen kehityssuunta. Puu on mitä parhain materiaali – hyvin moneen.
Ilahduttavaa tässä uudessa suuntauksessa on sen kiertotalousmalli. Sivuvirtojen sivuvirroista kehitetään tuotteita korvaamaan muovia tai muita ympäristöä kuormittavia raaka-aineita. Juuri näin sen kuuluukin olla.
Toki metsätalouden kestävyys on muistettava ja siinä meillä Suomessakin on vielä tekemistä. Kestävyyden parantamisessa juuri tällaiset ‘pienemmästä puumäärästä enemmän lisäarvoa’ -ratkaisut ovat erinomaisia.
Itse odotan uusia läpimurtoja etenkin kemian- ja lääketeollisuuden puolelle. Puun lukuisat eri yhdisteet voivat olla arvokkaita kemikaaleja, lääkkeitä tai kosmetiikan sekä ruoan ainesosia.
Samalla odotan valtaisaa puurakennusbuustia, joka on ihan tuloillaan. Visionääriset ja fiksut ovat jo rakennuttaneet puusta, suuri massa alkaa näillä hetkillä seurata perässä.
Kohta me olemmekin takaisin Koiramäen ajoissa. Kun talot, lusikat, vaatteet, lelut, autot, aurinkopaneelit ja kosmetiikka pakkauksineen onkin valmistettu puusta.
—
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.10.2019.
