Sosiaali- ja terveysministeriön sairaala- ja päivystysselvitys tuli juuri julki. Sen mukaan Suomen päivystävien sairaaloiden verkkoa on tarpeen karsia ja toimintoja keskittää.
Pitkien etäisyyksien, harvan asutuksen, ikärakenteeltaan ja sairastavuudeltaan haastavassa tilanteessa oleva Kainuu tulee tulevaisuudessakin tarvitsemaan oman päivystävän keskussairaalan, jossa hoidetaan myös synnytykset. Kainuun keskussairaalan nykyinen kokonaisuus päivystävänä keskussairaalana sekä erikoisalojen kiireettöminä toimenpiteinä on varsin tarkkaan hiottu kokonaisuus. Lisäksi sairaalarakennus on uusi ja sitä myöten hyvin toimiva.
Itse näin synnytysikäisenä ihmisenä, kolme lasta Kainuun keskussairaalassa synnyttäneenä kauhistun ajatuksesta, että synnytysmatka olisi vuoden- ja vuorokaudenajasta riippumatta aina kaksisataa kilometriä. Kauempaa Kainuusta vielä enemmän. Ympärivuorokautisesti päivystävä sairaala takaa myös hoidon akuuteille kirurgiaa tarvitseville potilaille, joiden siirtäminen merkittävästi kauemmas voi olla myös potilasturvallisuuden näkökulmasta selvä riski. Päivystyksen myötä erikoisalojen osaamista on Kainuussa riittävästi, jolloin myös kiireetön hoito ja operaatiot onnistuvat ja niiden tekeminen on esimerkiksi rintasyöpäkirurgian osalta laadullisesti hyvää sekä taloudellisesti kustannustehokasta.
Tämä STM:n selvitys vaikuttaa olevan päänavaus keskustelulle, eikä se siis ota kantaa yksittäisten sairaaloiden tilanteeseen. Varsinkaan se ei ota kantaa siihen, mitkä olisivat tämän vuosikymmenen lopulla jäljellejäävät 5-8 päivytystävää keskussairaalaa. Tässä ensivaiheessa selvityksen ehdotus ei siis koske Kainuuta, mutta vuosikymmenen lopulle suunniteltu päivystävän keskussairaalaverkon tarkastelu ja määrän vähentäminen 5-8 keskussairaalaan kyllä koskee.
On hyvä kysymys, voiko sairaalaverkkoa oikeasti tiivistää noin paljon kuin selvityksessä on esitetty. Nyt seuraavaksi onkin olennaista tehdä kunnolliset vaikutusten arvioinnit sisältäen kattavat kustannuslaskelmat sekä arvioinnit potilasturvallisuuden näkökulmasta. Kun ne on tehty yhdessä hyvinvointialueiden sekä sairaaloiden kanssa, voi keskustelu asiassa jatkua. Keskittämistä ei koskaan saa tehdä vain keskittämisen ilosta, vaan potilasturvallisuus ja hoidon laatu tulee olla keskiössä sekä todelliset kustannusvaikutukset laskettuina. On myös huomioitava, että sairaalaverkolla on merkittävä vaikutus alueilla laajemminkin.
