2020-luvun alkuvuosia on leimannut tarpominen kriisistä toiseen. Ensin tuli korona ja sitten sota Eurooppaan. Sota taas johti energiakriisiin ja voimakkaaseen hintojen nousuun. Toivon todella, että sota Ukrainassa päättyy mahdollisimman pian Venäjän joukkojen vetäytymiseen, alkuperäisten rajojen palauttamiseen sekä vallanvaihtoon Venäjällä.
Toivottavasti tämän jälkeen pääsemme asettumaan vähitellen kohti normaalimpaa ajanjaksoa.
Se toivottavasti tarkoittaa aluepolitiikan uutta tulemista. Korona-ajan myötä etätyöt, maaseudun rauha ja monipaikkaisuus konkretisoituivat monen arjessa ihan uudella tavalla. Nämä ilmiöt olivat olleet olemassa jo aiemmin, mutta korona-aika teki niistä arkipäivää entistä useammalle.
Venäjän hyökkäyksen myötä kasvanut kriisitietoisuus lisää myös kestävän aluepolitiikan tarvetta. On tärkeää, että Suomessa on asutusta eri puolilla maata. Samoin on tärkeää, että huolehdimme omavaraisesta ruoan- ja energiantuotannosta.
Vihreä siirtymä vauhdittuu sodan myötä, kun päästöjen vähentämisen ohella Eurooppa pyristelee irti fossiilisista sekä energiariippuvuudestaan Venäjästä. Vihreän siirtymä myötä myös maakuntien elinvoima vahvistuu, koska moni vihreän siirtymän tuote ja palvelu tuotetaan maakunnissa.
Itse toivon, että käymme kattavan keskustelun aluepolitiikan suunnasta. 2000-luvulla vallinneen metropolikehityksen jälkeen olisi tasapainoisemman aluepolitiikan aika. Geopoliittisten syiden ohella on todennäköisesti myös ekologisesti kestävämpää sekä inhimillisempää huolehtia elämisen edellytyksistä eri puolilla Suomea.
—-
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.3.2023 sekä Vihreä maa -lehdessä.
