Asetus jätettiin EU:ssa pöydälle, koska liian moni maa – myös Suomi Orpon hallituksen myötä – sitä vastustusti. Tämä on todella harmi, koska luonnon tila on Suomessakin monin paikoin huono ja se heikkenee koko ajan. Ennallistamisasetus olisi asiaa korjannut.
Keskustelussa oli paljon väärää tietoa ja vanhoja väitteitä. Asetusta muutettiin viime metreillä huomioiden Suomenkin näkökulmat. Viittaus vuoteen 1952 poistettiin. Metsissä talouskäyttö voi jatkua ennallistamisesta huolimatta. Maatalouden turvepeltojen osalta pitää joka tapauksessa tehdä muutoksia, koska ne tuottavat niin paljon ilmastopäästöjä. Ennallistamisasetuksen velvoitteet olisivat ihan kohtuulliset.
Se parantaisi vesien – etenkin virtavesien – tilaa, ja siten vaelluskalojen elinolosuhteita. Se parantaisi ruokaturvaa lisäämällä pölyttäjiä. Se kohentaisi todella uhanlaisten maatalousympäristöjen luonnon tilaa.
Se auttaisi meitä katkaisemaan jatkuvasti heikentyvä luonnon tilan kehityskierre. Se olisi yksi keskeinen työkalu lopettaa velaksi eläminen luonnon suhteen.
Mutta ei.
Tämä ei kokoomukselle käy. Edes tämä paljon muokattu kompromissi ei kelpaa. Ja moni tukee ja komppaa, pitkälti väärin argumentein ja vanhoin tiedoin.
Ennallistamisasetus – kuten muutkaan luontotoimet – eivät ole suomalaisen teollisuuden, maanviljelijän tai metsänomistajan haitta. Päinvastoin ne ovat välttämättömiä toimia elääksemme tällä pallolla ja lisäksi Suomen kilpailukyvyn etu. Toki asiat pitää toteuttaa fiksusti ja reilusti, kuten ennallistamisasetus mahdollistaisikin.
Mutta tosiaan ei.
Orpon hallituksen luontopolitiikka on järkyttävää ja surullista. Nyt tämä, äsken yritysvastuudirektiivi, koko ajan olemattomat ilmastotoimet, taustalla vanhojen metsien kriteerien vesitys, budjetissa luonnonsuojelurahojen leikkaus, valtion työpaikoissa metsäluonnon osaajien vähentäminen ja EU-politiikassa luontoasioiden jatkuva vastustus.
Jää paljon velkaa tuleville. 
