Suomussalmen Karttimojoki. Suomussalmen Syväjärvensärkät. Elias Lönnrotinkin runonkeruumatkoillaan käyttämä Vienan reitti. Oulujärven Kuostonsaari. Vuosanka. Paljakka. Kuhmon Hytelönsuo Jonkerinsalon rajalla. Sotkamon Iso Heinäjärvi.
Nämä ovat esimerkkejä Metsähallituksen kohteita, joissa luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokasta metsää on viime vuosina joko hakattu tai aiottu hakata. Nämä kohteet sijaitsevat Kainuussa. Koko maassa kohteita olisi kymmeniä lisää.
Metsähallitus. Nyt rupeaa jo riittämään.
Luonnon kannalta arvokkaat kohteet on yksinkertaisesti jätettävä rauhaan. Suomenkaan luonto ei voi hyvin, ja vanhat metsät ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta yksi tärkeimmistä elinympäristöistä.
Tästä huolimatta valtion liikelaitos, Metsähallitus, suunnittelee ja toteuttaa erinäisin verukkein arvokkaille kohteille hakkuita.
Usein veruke on metsätuholaki, jonka mukaan kaadettu havupuutavara ja tiettyjen raja-arvojen ylittävä määrä esimerkiksi myrskyssä vahingoittunutta havupuuta pitää poistaa talousmetsistä määräpäivään mennessä.
Metsätuholaki ei kuitenkaan koske suojelualueita. Luonnon kannalta arvokkaat valtion maat tulisikin suojella.
Metsätuholaki on toki metsän terveyden ja tuholaisten leviämisen estämisen kannalta olennainen. On kuitenkin tärkeä ymmärtää se, että monimuotoisessa metsässä elää tuhohyönteisten luontaisia vihollisia ja että tuholaiset pääse eivät pääse niin tehokkaasti edes leviämään.
Metsätuholain lisäksi toinen Metsähallituksen käyttämä veruke on toisen organisaation selän taakse meneminen. Esimerkiksi Karttimojoen alue on Luonnonvarakeskuksen jatkuvan kasvatuksen koeala, ja Vuosanka on Puolustusvoimien ampuma-alue.
Luonnonvarakeskuksen kanssa voi, ja tulee, etsiä sellaisia metsänhoidon koealoja, jotka eivät ole luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita. Ja Kainuun prikaatin kanssa voi suunnitella hakkuut huolellisesti sekä harjoitusturvallisuus että luontoarvot huomioiden.
Kyse tässä kokonaisuudessa on tahdosta, ja sitä tuntuu puuttuvan. Se tahdon puute on lopulta koko metsäalan tappio. Jos me saamme – ja valtio etunenässä – suojeltua luonnon kannalta arvokkaat metsäalueet ja muutettua metsätalouden ekologisesti kestävälle pohjalle, on se koko metsäalan etu.
Arvokkaiden luonnonmetsien hakkuut taas vievät koko alan maineen, eikä siihen ei ole varaa. Luonnonmetsien suojelu, metsäluonnon monimuotoisuuden kohentaminen ja talousmetsien luonnonhoitotoimet ovat avainasemassa, jotta suomalainen metsäala voi aidosti olla kestävällä pohjalla ja pärjätä tulevaisuudessakin.
Valtion tulee, ja kannattaa, olla tässä suunnannäyttäjänä. Osaamista löytyy – esimerkiksi Metsähallituksen luontopalveluiden puolelta, ja poliittista tukeakin. Metsähallitus, eikö jo oteta askel eteenpäin?
—-
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 19.11.2021.
