Metsätalouden vesistöpäästöjä on aliarvioitu. Ne ovat jopa kaksinkertaiset aiempaan arvioon verrattuna.
Näin sanoo Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteinen tutkimus vesistöjemme kuormituksesta. Se ilmestyi viime syksynä.
Samoin uutta tietoa on se, että typpi- ja kiintoainekuormitus lisääntyykin vuosien ja vuosikymmenten saatossa. Aiemmin ajateltiin, että mitä pidempi aika ojituksesta on, sitä pienemmät päästöt. Asia ei olekaan näin.
Etenkin turvemaiden metsätalouskäyttö aiheuttaa päästöjä. Soiden ojittaminen lisää ravinne- ja kiintoainevalumia vesiin. Ja on myös kasvihuonekaasupäästöjen näkökulmasta huono asia.
Minä olen huolestunut etenkin etenkin kolmesta asiasta: 1) lannoitusten lisääntymisestä 2) tilanteeseen tottumisesta sekä 3) tiedon siirtymisestä metsänomistajien neuvontaan.
Metsien lannoittaminen on lisääntymässä, ja se kasvattaa ravinnepäästöjä vesiin. Vähän viherpesun makuisesti metsälannoituksia markkinoidaan hiilensidonnan lisääntymisellä, vaikka ensisijaisesti tavoitellaan parempaan taloudellista tuottoa.
Toiseksi, olemme turhan tottuneita sameisiin, humuspitoisiin järviimme. Tilanteeseen, jossa järvessä uimisen jälkeen pitää käydä pesulla, kun uintireissulta saakin tuliaisina ruskean karvapeitteen.
Suuret ikäluokat muistelevat, kuinka samaisessa järvessä on aikoinaan huuhdeltu valkoinen lakanapyykki.
Kolmanneksi toivon, että lisääntynyt tieto metsätalouden vesistöpäästöistä sekä etenkin turvemaiden metsätalouden hyvistä käytännöistä etenee neuvontaan.
Tässä on paljon parannettavaa. Turvemaiden käsittelyä pitäisi käydä meidän metsänomistajien kanssa läpi paljon paremmin. Ehdottaa meille ympäristön kannalta hyviä ratkaisuja siinä vaiheessa, kun metsäsuunnitelmaa päivitetään tai toimenpiteistä sovitaan.
Esimerkiksi, kukaan metsäneuvoja ei ole maininnut minulle mitään metsieni turvemaa-kuvioista. Vaikka identifioidun varmaan heti ensiminuuttien aikana jonkinlaiseksi hippimetsänomistajaksi, jolle puuntuotannon ohella tärkeää on luonnon monimuotoisuuden parantaminen, vesistöpäästöjen pienentäminen, hiilinielun kasvattaminen sekä sukulaisten mielenrauhan ylläpito.
Jos minulle ei mainita mitään, mainitaanko muillekaan?
Toivottavasti ainakin seuraavalla kerralla mainitaan.
Metsätalouden vesistöpäästöjen kuriin saaminen on tärkeää myös maaseudun muiden elinkeinojen näkökulmasta. Nyt kovalla tohinalla kunnostetaan kutualueita vaelluskaloille. Esimerkiksi taimen tarvitsee kutusorakon, jossa vesi pääsee soran välissä virtaamaan vapaasti.
Metsäojista tuleva humus ja kiintoaine tukkivat nämä kivien välit, jolloin mäti tukehtuu ja kalat eivät pysty lisääntymään. Kalastusmatkailua on vaikea kehittää, kun vaivalla kunnostetut kutusorakot liettyvät.
Kirjoitukseni pointti on se, että nyt on tullut uutta tietoa metsätalouden vesistöpäästöistä. Ja koska tieto on lisääntynyt, pitää sen siirtyä toimiksi. Syyllistää en halua, eikä syyllistyä kannata.
