Valtakunnan metsien inventointi (VMI) tarjoaa yksityiskohtaista tietoa Suomen metsävaroista ja hakkuumahdollisuuksista. Inventoinnin menetelmiä kehitetään jatkuvasti, ja päivitys on jälleen tarpeellinen.
Inventoinnissa lasketaan metsien pinta-ala, niissä oleva puumäärä, puuston määrä ikäluokittain sekä puuston kasvu. Lisäksi lasketaan teoreettiset, suurimmat mahdolliset hakkuumäärät puutavaralajeittain eli kuitu-, tukki- ja energiapuukertymät.
Laskelma hakkuumahdollisuuksista perustuu talousmetsien maksimaaliseen hyödyntämiseen, ja sen oletuksena on kaikkien talousmetsien hoitaminen avohakkuumallisen metsänhoitotavan mukaan. Se on siis laskennallinen puuntuotannollinen maksimi.
Ekologista tai sosiaalista kestävyyttä hakkuumahdollisuuksissa ei ole otettu huomioon, vaikka metsät ovat edelleen merkittävin uhanalaisten lajien elinympäristö Suomessa. Metsien virkistys- ja matkailuarvojen merkitys kasvaa myös jatkuvasti.
Hakkuumahdollisuusarvion pitäisi ehdottomasti perustua kokonaisvaltaiseen kestävyyteen. Siihen, että metsätalous ja hakkuut olisivat ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävällä pohjalla.
Aidosti kestävän hakkuumäärän laskeminen edellyttää ministeriöiden johdolla yhdessä sidosryhmien kanssa tehtävää kriteeristöä kestävästä metsätaloudesta. Ja sitten näiden kriteerien perusteella Luonnonvarakeskuksen asiantuntijoiden laskentatyötä.
Sillä välin, kun ensin jumpataan asia ministeriöiden agendalle ja kun sen jälkeen hartaasti väännetään kestävyyskriteeristöistä, voidaan tehdä jo yksi olennainen asia: huomioida inventoinnin laskuperusteissa monipuolistuneet metsänkäsittelymenetelmät sekä asiantuntijoiden suositukset.
Osaa metsätalousmaasta hoidetaan jatkuvan kasvatuksen menetelmän mukaisesti, ja se tulisi huomioida hakkuumääräarvioissa. Se muuttaa myös puutavaralajikertymän – eli kuitupuun ja tukkipuun – suhteellisia osuuksia.
Kyse ei ole pienestä hienosäädöstä, sillä viimekeväisen Metsätutka-kyselyn mukaan lähes kolmannes metsänomistajista hyödyntää jatkuvaa kasvatusta metsissään. Lisäksi jatkuvaa kasvatusta suositellaan turvemaille, joita Suomen metsätalousmaasta on noin 30 prosenttia.
Laskentaperusteiden päivittämistarve on ilmeinen. On myös metsäteollisuuden investointien etu perustaa laskelmat aitoon, kokonaisvaltaiseen kestävyyteen, jotta puunhankinnalta ei yhtäkkiä putoa pohja pois.
Laskelmista ja laskentatavoista keskustelu voi tuntua lillukanvarsiin takertumiselta, mutta tosiasiassa ne ohjaavat voimakkaasti suomalaista metsäpolitiikkaa sekä metsäteollisuuden investointeja ja ovat asiantuntijoiden sekä metsäalan päättäjien keskuudessa varsin käytettyjä.
Päätösten pitää perustua faktoihin. Sitä saa, mitä mittaa.
—-
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.1.2021.
