Talvivaara

Uskotteko, että kainuulaiselta vihreältä kansanedustajaehdokkaalta on kohtuullisen usein kysytty mielipidettä Talvivaarasta?

Kun ei nyt ääntä lähde, eikä mielipidettä voi kertoa, sen voi kirjoittaa.

Lähtökohtaisesti minusta kaivostoiminta, mukaan lukien Talvivaara, on ok. Edellyttäen tietysti, että asiat hoidetaan kunnolla: ympäristöä ei pilata ja työtekijöiden turvallisuudesta huolehditaan. Suurta ryntäystä Suomen (tai maailman) mineraalivarojen hyödyntämiseen ei saa tulla, koska uusiutumattomia luonnonvaroja on jätettävä myös tuleville sukupolville. Siksi on panostettava luonnonvarojen säästämiseen ja kiertotalouden kehittämiseen. Tästä syystä verotuksen painopiste tulee siirtää työn verottamisesta (uusiutumattomien) luonnonvarojen käytön verottamiseen. Täällä enemmän asiasta.  Kaivosvero on askel oikeaan suuntaan.

Metalleja, kaivettuja sellaisia, tarvitaan kuitenkin jonkin verran. Globaalissa mittakaavassa mielestäni on parempi, tai ainakin yhtä hyvä, kaivaa niitä Suomessa kuin huonommin ympäristö- ja työturvallisuusasiat hoitavissa maissa. Ja tämä tietysti edellyttää, että ympäristö- ja työturvallisuusasiat hoidetaan kunnolla. On käsittämätöntä, että kaivostoiminnan kanssa palataan 1900-luvun puoliväliin, jolloin taisteltiin vesistöjen ja ilman puhtaudesta metsäteollisuuden kanssa. Nyt ollaan 2010-luvulla – näiden asioiden pitää olla itsestäänselvyyksiä!

No niin – sitten Talvivaaraan. Kaivoksen kohtalonkysymys mielestäni on se, voiko prosessi toimia kannattavasti. Minun kompetenssini ei riitä sitä arvioimaan. Jos prosessia ei voi saada toimimaan ja kannattavaksi, kaivos pitää sulkea.

Jos taas prosessi on toimintakelpoinen ja sen voi saada kannattavaksi, minusta kaivostoimintaa kannattaa jatkaa. Työntekijöillä on vahva usko siihen, että voi – ja kai brittisijoitusyhtiö on tarkkaan arvioinut prosessin toimintakelpoisuuden julkistaessaan ostoaikeensa. Kannattavuus tarkoittaa sitä, että kaivos saa riittävästi tuloa huolehtiakseen ympäristöasioista ja työturvallisuudesta kunnolla. Niiden kustannuksella kannattavuutta ei pidä tehdä.

Minusta pahin vaihtoehto olisi se, että kaivos suljettaisiin nyt ja avattaisiin jonkun vuoden päästä uudelleen. Yleensä ympäristövaikutukset ovat pahimmat prosessin alas- ja ylösajovaiheessa. Siinä kuluu myös ihan turhaan rahaa. Myöskin Kainuun elinvoiman ja työpaikkojen kannalta kaivoksen sulkeminen nyt (paljon työttömiä, poismuuttoa) ja avaaminen uudelleen (haastavaa saada osaavaa työvoimaa) olisi huono asia. Ajattelen uudelleenavaamisen olevan erittäin todennäköistä, jos prosessin yhtään voidaan ajatella toimivan, koska alueen malmivaranto on suuri ja koska alueella on jo paljon valmista kaivosinfraa.

Siksi siis kaivostoimintaa kannattaa nyt jatkaa. Jos prosessin voi saada kannattavaksi. Jatkaminen valtion rahoilla on mielestäni ok jonkin aikaa, mutta pysyväksi ratkaisuksi siitä ei ole. Valtion rahojen käytössä on hyvä muistaa niiden suhteellisuus – nythän Talvivaara on esimerkiksi saanut noin 60 Me kasojen siirtämiseen paikasta toiseen. Parinkymmenen kilometrin päässä sijaitseva Taivaljärven hopeakaivos olisi valmis aloittamaan, jos saa rahoituksen. Mutu-tiedolla siinä puhutaan muutamasta kymmenestä miljoonasta eurosta. Työpaikkoja tulisi Talvivaaraa vähemmän, mutta asioiden hoito (edelleen arvio mutu-pohjalla) on ollut aika jämptiä.

Sitten purkuputkesta. Tai ehkä sitä ennen kaivoksen vesiasioista. Jossittelu ja jälkiviisaus on aina helpointa. Niin nytkin. Koska kaivoksen vesiasioita olisi pitänyt hoitaa paremmin jo paljon aiemmin. Vuonna 2011 VTT selvitti vaihtoehtoisia vedenpuhdistusmenetelmiä. Niistä otettiin käyttöön käänteisosmoosi, jonka tiedettiin jo tuolloin olevan kapasiteetiltaan aivan riittämätön putsaamaan ulosjohdettavia jätevesiä. Prosessivesien puhdistamiseen se sopii, toki muistaen, että yhdestä puhdistettavasta vesikuutiosta tulee puoli kuutiota lähes juomakelpoista vettä ja puoli kuutiota erittäin likaista vettä/lietettä. Samoin selvityksen pohjalta otettiin käyttöön kalkkisaostus, jossa poisjohdettavista vesistä saadaan kohtuullisen hyvin talteen metallit. Hyvä niin. Sulfaattia kalkkisaostus ei kuitenkaan poista, osin, koska sulfaatti on sitoutunut natriumiin, jolloin se ei jää kalkkiin ’kiinni’.

Riippumatta vesien purkupaikasta tai kaivoksen jatkosta, vedet pitää puhdistaa paremmin. Sulfaattia pitäisi poistaa vesistä paremmin, koska se kuitenkin aiheuttaa haittoja purkuvesistössä. Vedenpuhdistamisen parantaminen on myös äärettömän tärkeää kaivoksen sosiaalisen hyväksyttävyyden kannalta. Tämä Talvivaaran pitäisi hoksata!

Moni pelkää, että johtamalla vedet purkuputken kautta Nuasjärveen, yhtiö saastuttaa vedet pahimman kerran. Että käy kuten Oulujärvelle, kun Kajaani Oy laski vedet puhdistamattomina Kajaaninjokeen, eikä esim. Paltaniemellä voinut uida. Talvivaaran näytöt asioiden hyvin hoitamisesta eivät ole kovin korkeat, siksi minuakin pelottaa ihan valtavasti. Pelkoa vähän lievensi tieto siitä, että purkuputkeen johdettava vesi tulisi Latosuon noin miljoonan kuution altaalta. Tällöin äkilliset oho- ja hups- prosessihäiriöt kalkkisaostuksessa eivät välittömästi vaikuttaisi poisjohdettavan veden laatuun. Mutta silti.

Talvivaaran tulisi myös ymmärtää, että kun kyse on Talvivaaran purkuputkesta, se aiheuttaa jo lähtökohtaisesti valtavasti epäilyksiä. Minä en kyennyt Singaporessa juomaan jätevedestä puhdistettua juomavettä, jota tarjottiin hienosti pullotettuna NeWater-etiketein. Vaikka tiesin, että vesi oli ihan varmasti käsitelty hyvin. (Ja Singaporen hanavedestä noin 20 % on jätevedestä puhdistettua juomavettä.) Silti jäi juomatta. Tieto ei aina auta näissä asioissa.

Olen paljon miettinyt, millaisia vaihtoehtoja purkuputkelle on. Huonoin vaihtoehto tietysti on hallitsematon vesien vuotaminen ympäristöön, kun joku pato murtuu. Yksi vaihtoehto on vesien säilöminen avolouhokseen. Olisiko malmin louhiminen silloin mahdollista? Kaivostoiminnan jatkamisen kannalta uutta malmia ilmeisesti tarvitaan, koska louhinta on ollut keskeytyksissä todella pitkään (1,5 vuotta) ja bioliuotuskasat tarvitset tuoretta malmia. Toinen vaihtoehto on patoaltaiden korottaminen tai uusien rakentaminen. Tämä tai avolouhokseen varastointi lisäisi kaivosalueelle varastoituvaa veden määrää. Joskus ja jotenkin se vesi sieltä pitäisi saada pois. Tähän on tarjottu alipainehaihdutusmenetelmää. Vaikuttaa hyvin lupaavalta, testaukseen vain mahdollisimman nopeasti.

Haaste tässä on aika. Vesiongelma on akuutti nyt. Purkuputkikaan ei tähän auta. Paremman vedenpuhdistamon rakentaminen kestäisi vuodesta kolmeen, haihdutusmenetelmä samoin. Patoaltaiden korottaminenkaan ei tapahdu hetkessä. Avolouhokseen varastointi tapahtuisi, mutta siinä suurin kysymys on malminlouhinnan mahdollisuus.

En tiedä, ei tässä tunnu olevan hyviä vaihtoehtoja. Yksi selvä asia kuitenkin on: vedet pitää puhdistaa paremmin. Sulfaatinpoistolaitos olisi pitänyt rakentaa jo aikoja sitten. No, edes aloittaa sen rakentaminen nyt.

Haluaisin sanoa purkuputkelle ehdottoman ein. Voinko? Kun minusta sanoakseen ei, pitää olla vaihtoehto. Mikä tässä tapauksessa on vaihtoehto? Sellainen vaihtoehto, jonka haitalliset ympäristövaikutukset ovat purkuputkea pienemmät. Purkuputkea vastustetaan, kun pelottaa aivan valtavasti, että se pilaa ensin Nuasjärven ja sitten Oulujärven. Mitä jos vesi olisikin niin puhdasta, ettei se pilaisi vesistöjä? Onko purkuputki silloin ok? Ehkä, mutta sen negatiivinen imagovaikutus on kuitenkin suunnaton. Henkisesti, mutta myös rantakiinteistöjen arvolle ja Vuokatin matkailulle. Arvon- ja tulonmenetykset pitää korvata kunnolla. Ja sanomattakin on selvää, että purkuputkesta olisi pitänyt tehdä ympäristövaikutusten arviointi.

Ajatellaan lopuksi tulevaisuutta. Jos prosessista ei ole toimintakelpoiseksi: hallittu ja fiksu alasajo sekä kunnon seuranta useaksi vuodeksi. Jos kaivos jatkaa, poisjohdettavat vedet on puhdistettava paremmin. Minusta sulfaatti on saatava nykyistä paremmin vesistä pois. Samoin mangaania voi olla purkuvesistöjen kantokykyyn nähden liikaa. Ylijäämävedet on myös saatava alueelta jotenkin pois, ettei hallitsematonta vuotoa tapahdu. Kunhan ylijäämävesistä on päästy eroon, vuosittainen vesitase on saatava kuntoon, ettei vettä kerry alueelle. Pilaantuneet lähijärvet on puhdistettava – tämän suunnittelu onkin jo aloitettu.

Prosessissa on ihan varmasti edelleenkin säädettävää: bioliuotuskasojen toiminta on saatava optimaaliseksi; samoin kaivoksen rikkitaseessa on varmasti parannettavaa. Nyt rikkiä on malmissa ja sitä lisätään bioliuotusprosessiin rikkihappona sekä metallien saostusvaiheessa rikkivetynä. Johonkin se rikki päätyy. Osa rikistä on lopputuotteessa, metallisulfideissa. Ja osa jätevesissä, sulfaattina. Joka tapauksessa, kun näitä säätöjä tehdään, ympäristöasioista ja työntekijöiden turvallisuudesta on pidettävä huolta!

Tässä päällimmäiset ajatukset Talvivaarasta.
Jos tässä tekstissä oli asiavirheitä, kerrothan. Jos asiaan on hyviä ratkaisuja, kerrothan. Tai jos on muuta palautetta, kerrothan siitäkin.

Vihreiden vierailulla Talvivaarassa.