- Uskotaan, että kaivostoiminta todella ajetaan alas
Tässä tilanteessa ei kannata jäädä elättelemään toivoa siitä, että jos kaivostoiminta Talvivaarassa sittenkin jatkuisi. Jos löytyisi joku Terrafamen Migrit Solarna Energie, joka ’pelastaisi’ hankkeen. Jos joku uskottava taho löytyy, sitten löytyy ja asia ok. Mutta sitä toivoa ei kannata pitää yllä.
- Varmistaa Kainuun innovaatiopotentiaali
Huolehtia siitä, että Kajaanin ammattikorkeakoulu sekä yliopistokeskus / CEMIS Oulu säilyvät. Ilman näitä koulutus- ja tutkimusorganisaatioita voitaisiin alkaa jo sopia valojen sammuttajaa. Ne ovat siis todella tärkeitä – joka tapauksessa ja etenkin nyt suuren rakennemuutoksen aikaan.
Innovaatiopotentiaaliin keskeisesti liittyvät myös junat ja synnytykset. Minäpä kerron. 🙂 Saavutettavuudesta (etenkin junayhteydet ja lennot) on pidettävä huolta – yhtään ei voi enää heikentyä. Saavutettavuudella on yrityksille ja ihmisille todella paljon väliä. Samoin synnytysten säilyminen on keskeistä: jos synnytykset Kainuun keskussairaalasta loppuvat, loppuu myös moni muu päivystys, päivystystaso laskee, terveydenhuollon ammattilaisten määrä vähenee, ja mahdollisesti myös AMK:n tarve/merkitys pienenee huomattavasti (koska sairaanhoitajakoulutus on tärkeä osa AMK:n toimintaa).
- Käyttää tukirahat viisaasti
Maakuntaan kohdistetaan todennäköisesti aika paljon erilaista rakennemuutosrahaa. Kajaanin paperitehtaan jälkihoitoa kuunnellessa opimme (siis vihreä puoluevaltuuskunta, joka oli Renforsin rannassa vierailulla), että lukuisten hankekehitelmien sijaan työttömäksi jääneiden tukeminen suoraan on yleensä viisaampaa. Toki tässä toivomme, että väki jää Kainuuseen ja että heille löytyy maakunnastamme töitä.
Lisä- ja täydennyskoulutukseen on myös panostettava. Esimerkiksi konepajoilla on pula hitsaajista – niitä rekrytoidaan Itä-Euroopasta, kun Kainuusta ja lähialueilta ei löydy.
- Fiksut elinkeinopoliittiset avaukset
Arvelen, että Kainuun biotuotetehdasta aletaan puuhata nyt erityisellä innolla. Ihan ymmärrettävää. Minä en osaa vastustaa tehdasta itseisarvollisesti, kunhan muutama asia huomioidaan: a) tehtaan kapasiteetin on oltava riittävän pieni, ettei metsäluonnon ekologinen kestävyys vaarannu b) tehtaan tuotevalikoima on mietittävä fiksusti ja c) kaikkea toivoa ei kannata laittaa biotuotetehtaaseen ettei käy biotalouden Talvivaarat. (Toki ihmetyttää se, ettei yksityinen raha lähde tällaista biotuotetehdasta perustamaan, jos se kerran liiketaloudellisesti on niinkin kannattavaa kuin monessa paikassa on esitetty.)
Elinkeinopolitiikassa kannattaa panostaa:
- Kuhmon puurakentamisen kehittämiseen ja sen skaalaamiseen voimakkaasti ylös. Tällä tavoin maksimoimme puutavan kuutiohinnan – näihin tuotteisiin meidän puumaakunnassa pitäisi panostaa.
- St1:n laajennukseen ja muihin sivuvirroista tehtäviin biotuotteisiin.
- Matkailun, virkistyksen, kulttuurin ja liikunnan kehittämiseen edelleen.
- Ruoantuotannon – sekä alkutuotannon että jalostuksen kehittämiseen. Tällä saralla Kainuussa on potentiaalia: puhtaat ruokatuotteet metsästä tai viljeltynä/kasvatettuna.
- ICT- ja metallialaan – ja etenkin pelialaan sen sovelluksineen.
- Hoitaa Talvivaaran jälkihoito kunnolla
Minusta on todennäköistä, että kaivos avataan jossain vaiheessa uudelleen. Alueella on kuitenkin sen verran paljon nikkeliä ja valmis (eli kallis) kaivosinfra rakennettuna, että jahka nikkelin hinta kohoaa riittävästi, kaivostoimintaa Talvivaarassa aletaan ajamaan ylös.
Tämä mielessä pitäen alasajossa tulisikin:
- Huolehtia ympäristöstä kunnolla
- Puhdistaa vedet ennen niiden laskemista pois kaivosalueelta (mahdolliset vedenkäsittelyinvestoinnit ovat oletettavasti/osin käyttökelpoisia kaivoksen mahdollisen uuden elämän aikaan)
- Järjestää pilot-mittakaavainen bioliuotusprosessi kaivosalueelle. Tällä tavoin saadaan dataa liuotuksen toiminnasta. Se on tärkeää, koska liuotuksen kierto on useampi vuosi, joten prosessin optimointi on hidasta.
- Pitää toivoa yllä
Kainuussa ei lähtökohtaisesti mene mitenkään älyttömän hyvin. Ja elämä, etenkin poliitikkona, tuntuu usein vain jatkuvalta olemassaolon taistelulta erilaisia heikennyksiä vastaan. Talvivaaran loppuminen on iso juttu – sen Kainuun elinvoimaan tuomat kerrannaisvaikutukset ovat merkittävät.
Mutta, pitää katsoa tulevaan. Kainuun tulevaisuuden kannalta tämä voi jopa olla hyvä asia: saamme monipuolisemman elinkeinorakenteen, jolloin emme ole niin riippuvaisia yksittäisestä toimijasta. Jo nyt Suomessa suurin osa uusista työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin – tämän trendin vahvistaminen myös Kainuussa on tärkeää. Sanoisin, että tilanne on vaikea, mutta ei suinkaan mahdoton.
