Kaupunginhallitus käsitteli Ärjänsaaren omistusneuvotteluita kokouksessaan 31.5. Näin siksi, kun helmikuussa yhdeksän valtuutettua teki valtuustoaloitteen, jossa kaupunkia kehotettiin käynnistämään neuvottelut saaren omistusjärjestelyistä. Aloitteen taustalla oli UPMn tekemät ja onneksi keskeyttämät Ärjän hakkuut sekä huoli aivan ainutlaatuisen saaren kohtalosta.
Valtuustoaloitteen johdosta kaupunki lähetti kyselyn UPMlle saaren hankkimiseksi. Vastauksessaan UPM pyysi, että heidän hintapyyntöään ei kerrota julkisuuteen. Kovin kummoinen matemaatikko ei kuitenkaan tarvitse olla kyetäkseen laskemaan kaupunginhallituksen esityslistatekstistä, että hintapyyntö oli noin 2,25 – 2,8 miljoonaa euroa.
Saaresta, jonka arvoja ei voi realisoida rahaksi, se on aivan kohtuuton. Ottaen huomioon senkin, että Ärjä on UPMllä Kajaani Oy:n peruja, kun Kajaanin puutavaraosakeyhtiö osti sen toimitusjohtajaltaan 65 000 markalla vuonna 1919 (nykyrahassa noin 25 600 €). Ja saari on nimenomaan ollut tehtaan työntekijöitä varten, heidän virkistyksekseen ja hyvinvoinnikseen. Nyt tällä upealla saarella yritetään rahastaa.
Pyydetyllä hinnalla kaupungin ei mielestäni kannata saarta ostaa. Mutta minusta neuvottelut tarkoittavat sitä, että asiaa pallotellaan puolelta toiselle useaan kertaan. Nyt kysyttiin kerran, saatiin vastaus, ja todettiin, että ei. Esitin kaupunginhallituksen kokouksessa: Kaupunginhallitus jatkaa neuvotteluja, mutta toteaa että esitetty hinta on liian korkea. Tämä esitys raukesi kannattamattomana.
Ymmärrettävästi kaupungin ja meidän päättäjien pitää myös ajatella käyttötaloutta, eli sitä mihin veronmaksajien rahaa käytetään. Ärjän osalta esityslistatekstissä oli arvioitu, että vuotuiset ylläpitokulut ovat noin 125 000 euroa, ja vaihtomaan myötä hakkuutulojen menetykset noin 125 000 euroa, eli yhteensä nettokustannukset olisivat noin 200 – 250 000 euroa vuodessa. Kauppa toteutettaisiin siis maanvaihtona, jolloin kaupunki menettäisi hakkuutuloja UPM:lle luovuttamastaan vaihtomaasta. Kun kauppahinta olisi tuota noin 2,5 miljoonaa pienempi, myös vaihtomaata tarvitsisi vähemmän. Ja siten hakkuutulojen menetys olisi pienempi. Ylläpitokuluihin pitäisi pyrkiä löytämään jotain muitakin vaihtoehtoja kuin suora kaupungin rahoitus. Äkkiseltään tulisi mieleen hankeraha, joukkorahoitus, ja/tai matkailuyrittäjien kanssa yhteistyössä tekeminen.
Saaren tulevaisuus mietityttää todella. Näen, että noin ainutlaatuinen saari ja vielä tuollaisella historialla, kuuluisi julkiseen omistukseen. UPM on ollut ihan hyvä omistaja, joka on mahdollistanut saaren virkistyskäytön jatkumisen ja joka aidosti ja osallistavasti suunnitteli hakkuita sekä muuta saaren hoitoa. Mutta kun yhtiö haluaa saaresta eroon, näen julkisen omistajan saarelle parhaana ratkaisuna. Tässä ei oikeastaan voi muuta toivoa, kun että UPM tulisi hintapyynnössään roimasti vastaan ja että kaupunki haluaisi sen kuulla eli jatkaa neuvotteluja.
Silja Keränen
Kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen (vihr.)
Kajaani
——
Julkaistu Kainuun Sanomissa 7.6.2016.
