Juuri päättyneessä maakuntavaltuuston kokouksessa hyväksyttiin Kainuu-ohjelma vuosille 2018-2021 sekä ensi vuoden toiminta- ja taloussuunnitelma. Teimme Kainuun ohjelmaan muutaman muutosesityksen – ne ja niiden äänestystulos selitetty alla. Ja sen jälkeen pitämäni ryhmäpuheenvuoro.
Kokousasiakirjat (ml. Kainuu-ohjelma) löytyvät täältä.
MUUTOSESITYKSET
s. 9 Ulkoinen ja sisäinen saavutettavuus
Poistetaan: ”Muualta Suomesta Kainuuseen on helppo tulla.”
Muutetaan: ”Kajaanista lähtee ja sinne tulee päivittäin useita lento-, juna- ja linja-autovuoroja.”
-> ”Kajaanista lähtee ja sinne tulee päivittäin muutamia lento-, juna- ja linja-autovuoroja.”
s.10
Muutetaan: ”Kainuu sijaitsee keskellä Suomea ja on helposti saavutettavissa.”
-> ”Kainuu sijaitsee keskellä Suomea.”
s. 10
Poistetaan: ”Matka-aika on kilpailukykyinen verrattuna muihin Pohjois-Suomen matkakohteisiin.”
s. 10
Muutetaan: ”Liikenneyhteyksien nopeustason nosto parantaisi entisestään Kainuun saavutettavuutta ja sen mielikuvaa sekä madaltaisi Kainuuseen matkustamisen kynnystä.”
-> ”Liikenneyhteyksien nopeustason nosto sekä laadukkaammat liikennevälineet ja –yhteydet parantaisivat entisestään Kainuun saavutettavuutta ja sen mielikuvaa sekä madaltaisivat Kainuuseen matkustamisen kynnystä.”
Perustelut:
Tekstistä saa sen kuvan, että Kainuun saavutettavuus on hyvällä tasolla. Näinhän ei kuitenkaan ole – saavutettavuus on kohtuullisella tasolla, ei suinkaan hyvällä. Junavuoroja on viime vuosina vähennetty, ja ne muutamat jäljellejääneet sisältävät yleensä vaihdon Helsinkiin mennessä. Lisäksi Kainuuseen suuntautuvat yhteydet ajetaan usein huonommalla kalustolla: niin juna- kuin lentopuolellakin. Lentoyhteyksien epävarmuus on myös kuluttavaa, ja matkailulle todella haitallista. Junamatka Kajaani-Helsinki kestää vähän päälle kuusi tuntia, välimatkaltaan pidempi Oulu-Helsinki väli nopeimmillaan vain 5 h 40 min. Saavutettavuudessa on siis paljon parannettavaa, joten ruusuista kuvaa ei ole syytä luoda.
Lisäksi sivulla 49 on linjattu, että liikenneyhteyksiä on syytä parantaa – ohjelman tulee olla linjassa itsensä kanssa.
Kuinka kävi
Hyväksyttiin yksimielisesti
s. 21
Poistetaan: ”Elinkeinolliset liikennetarpeet ovat toimenpiteiden keskeinen priorisointiperuste.”
Perustelut:
Tällä tarkoitetaan sitä, millä perusteilla saavutettavuutta pyritään parantamaan. Mitä nostetaan edunajamisen kärkeen, mitä pyritään saada aikaiseksi. Mielestämme ei ole syytä priorisoida elinkeinoelämän liikennetarpeita yli henkilöliikenteen tarpeiden. Molemmat ovat yhtä tärkeitä.
Kuinka kävi
Ei hyväksytty äänin 28 – 5 (2 pois).
s. 36
Muutetaan: ”4. Vähähiilisyys, resurssitehokkuus sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja hillinnän innovaatiot.”
-> ”4. Vähähiilisyys, resurssitehokkuus sekä ilmastonmuutokseen hillinnän ja sopeutumisen innovaatiot.”
Perustelut:
Mainitaan ilmastonmuutoksen hillintä ennen siihen sopeutumista. Edelleen ihmiskunnalla on mahdollisuus hillitä ilmastonmuutos siedettävälle tasolle. Aikaa ei ole yhtään hukattavaksi, ja hillintään pitäisikin panostaa kunnolla.
Kuinka kävi
Hyväksyttiin yksimielisesti
s. 45
Muutetaan: ”Kasvatetaan kestävästi Kainuun metsien hakkuumääriä..”
-> ”Kasvatetaan kestävästi (ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen) Kainuun metsien hakkuumääriä.”
Perustelut:
Nykyään puhuttaessa kestävistä hakkuumääristä, tarkoitetaan vain teknis-taloudellisesti kestäviä hakkuumääriä. On kuitenkin keskeistä ottaa huomioon myös ekologinen ja sosiaalinen kestävyys, jotta oikeasti voidaan puhua kestävästä metsätaloudesta.
Kuinka kävi
Ei hyväksytty äänin 23 – 9 (2 pois).
s. 52
Muutetaan: ”Kainuun luonnon monimuotoisuus ja ympäristön hyvä tila säilyvät,…”
-> ”Kainuun luonnon monimuotoisuus ja ympäristön tila paranevat,…”
Perustelut:
Suomen, myös Kainuun, luonnon monimuotoisuus heikkenee. On siis syytä, että sen tila paranee eikä säily entisellään. Ympäristön tilan kannalta esimerkiksi pilalle saastuneet järvet eivät ole toivottavia, joten siinäkin on parannettavaa.
Kuinka kävi
Ei hyväksytty äänin 26 – 6 (3 pois).
s. 54
Lisätään ’Työperäinen maahanmuutto lisääntyy sekä vieraiden kielten ja kulttuurien osaaminen sekä monikulttuurisuus vahvistuvat’ alle yhdeksi pallukaksi:
- Myönteisen ilmapiirin luominen (työperäistä) maahanmuuttoa kohtaan
Perustelut:
Kun halutaan lisää (työperäistä) maahanmuuttoa ja maakuntaanmuuttoa niin ihmisillä tulee olla mielikuva suvaitsevasta ja vastaanottavaisesta paikasta. Vastaanoton täällä tulee olla lämmin ja avoin.
Kuinka kävi
Ei hyväksytty äänin 21 – 11 (3 pois).
RYHMÄPUHEENVUORO
Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut läsnäolijat
Tilanne Kainuussa on muuttunut. Meillä on nyt töitä. Nyt me tarvitsemme tänne lisää ihmisiä – tekemään niitä töitä. Elämään ja asumaan Kainuuseen.
Kainuu-ohjelmassa tämä muutos on ilahduttavan hyvin hoksattu. On hoksattu, että meillä onkin nyt pula osaajista. Aiemmin oli pula työpaikoista, ja nyt työn tekijöistä. Mitä pitäisi tehdä? Kesällä alkanut RekryKainuu –hanke on askel oikeaan suuntaan – siinä tehdään paljon fiksuja asioita. Mutta se ei riitä. On syytä selvittää tänne muuttamisen syitä. Haastatella ja kysellä tänne muuttaneilta, miksi tulivat, mikä täällä on hyvin ja mikä ei.
Tänne muuttaneita – täällä viihtyviä on aikamoinen liuta. Tuttavapiirissänikin lukuisia: Pudasjärveltä, Mosambikistä, Helsingistä, Iisalmesta, Lapualta, Ateenasta, Savonlinnasta, Shanghaista, Oulusta, Pietarista, Mikkelistä ja Kölnistä. Ja päälle vielä me – täällä syntyneet, muualla asuneet ja takaisinmuuttaneet.
Minut tänne veti kai kotiseuturakkaus, vanhenevat vanhemmat, puolison halu asua Kainuussa ja joku selittämätön päähänpisto Helsingin Lönnrotinkadun loskassa kävellessä: ”Haluan muuttaa takaisin Kajaaniin.”
Annetaan muidenkin muuttajien kertoa tarinaansa meille.
Ja kerrotaan näitä tarinoita eteenpäin. Samalla kuitenkin ymmärtäen, että ihmiset muuttavat myös toiseen suuntaan. Se on ihan ok, vaikka Kainuun marssissa sanotaankin ”Raukat vain menköhöt merten taa”. Saa mennä; et ole raukka; tervetuloa takaisin – käymään ja asumaan.
Hyvät kuulijat,
Kainuu tunnetaan luonnosta. Vast’ikään tehdyn maakuntakuvatutkimuksen mukaan Kainuusta spontaanisti mieleen tulevat asiat liittyvät luontoon: kaunis luonto, kauniit maisemat, metsät ja vesistöt. Meidän ehdoton mielikuvavalttimme on puhdas luonto.
Onko se sitä? Onko meidän luontomme puhdas, ja maisemamme kauniit? Minä sanoisin, että on ja ei ole. Henkeäsalpaavat vaaramaisemat, synkkä korpikuusikko ja rauhallisesti liplattavat laineet. Hossa, Vuokatti, Hiidenportti, Paljakka, Ukkohalla, Kivesvaara, Saukkovaara, Jonkeri ja Ärjä.
Mutta myös: Talvivaaran päästöjen pilaamat järvet, ja metsähakkuiden rumasti pirstomat maisemat. Järvet, joiden vettä ei voi käyttää löylyvetenä ja joissa ei voi uida. Virkistysalueet, joihin ei enää huvita mennä, kun sinnekin se hakkuuaukko on pitänyt käydä tekemässä.
Näihin meillä ei ole varaa – meillä ei ole kohta mitään, jos merkittävin mielikuvavalttimmekin osoittautuu vääräksi.
Puhtaasta luonnosta täytyy pitää kiinni. Kaivosten tulee puhdistaa jätevetensä, järviä ei yksinkertaisesti saa pilata. Ja sen moton ei joka paikkaan tarvitse mennä. Tässä biotaloushuumassa pitää huolehtia siitä, että metsätalous on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää. Kun nyt puhutaan kestävästä hakkuumäärästä – valtakunnan tasolla noin 80 milj.m3 – sillä tarkoitetaan vain teknis-taloudellisesti kestävää hakkuumäärää. Eli kuinka paljon voi hakata, ettei syö tulevaa taloudellista tuottoa. Ekologisesti kestävä hakkuumäärä se ei ole. Metsäluonnon lajiston monimuotoisuus heikkenee. Metsätalous nykymuodossaan ei siis ole ekologisesti kestävää.
Metsätalouden kestävyyteen liittyy myös paljon puhuttu Lulucf. Ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta hiilinieluilla on valtavasti väliä. Lulucf:ssä kyse on näiden hiilinielujen määrästä ja säilyttämisestä. Koska Suomen metsät kasvavat enemmän kuin aiemmin, myös hakkuita voi tehdä aiempaa enemmän hiilinielutason säilyessä. Ihan alkuperäiselläkin komission esityksellä – siis sillä, joka oli Suomelle huono, meidän biotalouden tuho – hakkuita olisi voinut lisätä lähes hallituksen tavoittelemalle tasolle. EU ei siis ollut eikä ole estämässä metsähakkuita, eikä edes niiden lisäystä. Kovasti ihmetyttää Suomen hallituksen ahdistus ja lobbaus EU:n ilmastopolitiikan vesittämiseksi.
No, palataan takaisin Kainuuseen 🙂
Metsätalouden sosiaaliseen kestävyyteen voisi lukea hakkuukiistat – miksi täytyy mennä ihmisille tärkeille alueille: Syväjärven särkät, Paljakan luonnonpuiston vieressä olevat metsät, Kajaanin Pöllyvaara, Ärjä, Oulujärven saaret… Kainuussa esimerkiksi Metsähallituksella on miljoona hehtaaria maata, josta metsätalouskäytössä on 74 %. Eli 740 000 hehtaaria, ja vuotuiset hakkuut ovat noin miljoona kuutiometriä. Luulisi, että parisataa hehtaaria ja muutamat tuhannet kuutiot, eivät siinä paljoa paina. Hakattavaa silti jää.
Meidän vihreiden pointti bio- ja metsätalouteen liittyen onkin se, että metsien käyttö on ihan ok ja esimerkiksi puurakentaminen on oikein toivottavaa. Siirtymällä jatkuvaan kasvatukseen optimoidaan tukkipuun määrä, pidetään metsä metsänä ja lisätään vielä metsänomistajan tuloja. Kyse on siis määrästä ja tavasta – metsätalouden on oltava kestävää myös sosiaalisesti ja ekologisesti.
Ja palataan vielä hetkeksi takaisin Kainuu-ohjelmaan ja ensi vuoden talousarvioon. Muuttajien houkuttelun sekä luonnosta huolehtimisen lisäksi on tärkeää panostaa Kainuun saavutettavuuteen. Kainuu-ohjelmassa lähes linjataan, että Kainuun saavutettavuus on hyvällä tasolla. Onko näin? Jos täältä meinaa tehdä yhden työpäivän Helsingissä, joutuu joko lähtemään matkaan edellisenä iltapäivänä tai ennen viittä aamulla. Takaisin pääsee vasta myöhään illalla, koska aiempi lento ja viimeinen juna lähtee jo neljältä. Kahdeksan tunnin työpäivä venyy väistämättä ainakin kahdeksantoistatuntiseksi. Junayhteyksiä kulkee päivittäin neljä, joista kahdessa joutuu vaihtamaan junaa. Matkailijan ja lapsiperheen näkökulmasta junanvaihdot ovat haastavia: junanvaihto juuri päiväunien aikaan – saako lapsi nukuttua lainkaan; tai kuinka rontata kaikki kapsäkit hätäisesti Kuopion asemalla junasta toiseen. Sanoisin saavutettavuuden olevan kohtuullisella tasolla, ei hyvällä.
Vielä lopuksi muutama sana kainuulaisten hyvinvoinnista, ihmisten yhdenvertaisuudesta sekä eriarvoisuuden vähentämisestä. Julkisten organisaatioiden tärkeimmästä tehtävästä. Maakuntauudistuksen myötä hyvinvointi- ja terveysasiat sekä yhdenvertaisuudesta huolehtiminen tulevat entistä enemmän linkittymään aluekehitykseen ja elinvoiman kehittämiseen. Se on hyvä niin. Aivan keskeistä on pitää myös kunnat mukana, koska kunnissa tehdään valtavasti asioita, jotka vaikuttavat kainuulaisten hyvinvointiin. Paljon meillä on tehtävää. Työttömyys, huono-osaisuus ja koulutustaso periytyy – täällä yhdenvertaisuuden mallimaassa Suomessa. Itä-Suomessa PISA-tulokset olivat huonommat kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Nyt kun maan ja meidän maakunnan tilanne näyttää menevän hyvään suuntaan, täytyy huolehtia siitä, että kaikki pysyvät mukana. Pidetään huolta holhoamatta ja rohkaistaan selviämään elämässä kannustaen eikä rangaisten. Se on ensinnäkin reilua, ja lisäksi järkevää.
Kollegat,
Lopuksi haluan meidän vihreän valtuustoryhmän – joka on muuten tuplaantunut viime valtuustokaudesta – puolesta toivottaa ihanaa joulunaikaa ja hyvää alkavaa uutta vuotta!
