Tuulivoimaa tarvitaan, mutta ei joka paikkaan


Suomi, Eurooppa ja maailma tarvitsee uusiutuvaa, vähäpäästöistä energiaa ja tuulivoima on siten merkittävä osa ratkaisua. Fossiilisista tulee päästä eroon, ja se tarkoittaa etenkin lämmityksen, liikenteen ja teollisuuden sähköistymistä sekä vetytalouden kasvua. Toki vety on vain energiavarasto ja sen tuottamiseen tarvitaan sähköä.

Tuulivoiman tekninen kehitys on yllättänyt jopa minut, teknologiaoptimistisen vihreän diplomi-insinöörin. Myllyjen koko ja teho ovat kasvaneet nopeasti, ja tuulivoima on noussut Suomessa jo merkittäväksi tavaksi tuottaa energiaa.

On kuitenkin selvä, että tuulivoima ei sovi joka paikkaan. Kajaanissa teimme kaupungin tuulivoimaohjelman, jossa päätettiin yhteisesti valtuustotasolla meidän reunaehdot tuulivoimarakentamiselle. Asutukseen säädimme kahden kilometrin minimietäisyyden – tai 10 kertaa myllyn napakorkeus. Tällöin myllyjen koon kasvaessa minimietäisyys asutukseen kasvaa. Lisäksi kaavoitusvaiheessa arvioidaan tilanne tapauskohtaisesti. Tarvittaessa myllyjen paikkoja vähennetään, jotta tilanne ei muodostu kenellekään kohtuuttomaksi.

Tuulivoimaohjelmassa määrittelimme myös kaksi hiljaista ja erämaista aluetta kaupungin eteläosiin. Toinen Talaskankaan luonnonsuojelualueelle ja toinen kaupungin kaakkoiskulmaan. Nämä alueet rauhoitetaan tuulivoimarakentamiselta, ja se osaltaan säilyttää erämaisia alueita ja jättää eläimille ja linnuille tuulivoimalta rauhoitettuja elinympäristöjä. Järvien – käytännössä Oulujärven – rantaviivasta on viiden kilometrin suojaetäisyys. Tämä auttaa sekä asutusta, maisemaa että muuttolintuja.

Vastaavanlaiset reunaehdot olisi syytä miettiä joko jokaisessa kunnassa, tai vähintäänkin maakuntakaavaa tehdessä. Minun mielestäni maakuntakaavan oikeusvaikutteisuus pitää säilyttää, koska se on paras paikka tarkastella tuulivoiman yhteisvaikutuksia. Muutoinhan tuulivoimaa rakennettaisiin vain tuulipuistokohtaisten yleiskaavojen perusteella. Tällöin kokonaisuus jää helposti katsomatta, ja se tuulivoiman osalta on tarpeen tehdä.

Tuulivoimarakentaminen kaipaa myös lisää sääntelyä. Etenkin on tarpeen korottaa siirtolinjojen alle jäävien maa-alueiden korvauksia maanomistajille. Itse myllyjen kohdalla korvaukset maanomistajille ovat todella hyviä. Mutta sähkönsiirtoa varten rakennettavat siirtolinjat tehdään lunastuslain mukaan. Ja siinä maanomistajan maata saadaan lunastaa todella alhaisin korvauksin. Tämä pitää muuttaa ja korvaustasoa kasvattaa.

Lisäksi vihreiden esittämä maankäytön muutosmaksu pitää ulottaa myös tuulivoimarakentamiseen – eli myllyjen, tuulipuistojen tiestön sekä siirtolinjojen alta hakattavan metsän korvaamiseen. Maankäytön muutosmaksun ideahan on se, että metsäkatoa vähennetään ja että rakentaminen metsäalueille ei olisi aina helpoin ja halvin tie. (Kuten se nyt yleensä on.)

Sen sijaan perussuomalaisten esittämää säätövoimavelvoitetta tuulivoiman rakentamisen yhteyteen en kannata. Energiajärjestelmä on yhä enemmän menossa kohti joustavaa, älykästä ja mukautuvaa systeemiä, joka tulee markkinamekanismin myötä ohjautumaan järkevään suuntaan. Sähkönhinnan vaihtelut tekevät sähkön varastoinnista sekä kulutusjoustojen hyödyntämisestä kannattavaa. Näin säätövoima, varastointi ja kulutusjoustot tulevat tapahtumaan ilman erillistä tuulivoiman tuotantoon sidottua sääntelyä. Erillinen sääntely todennäköisesti vain monimutkaistaa ja kangistaa koko järjestelmää sekä hidastaa muutosta, jossa pääpontimena on irrottautuminen fossiilisista.

Tuulivoiman osalta ajattelen, että puolustusvoimien tutkajärjestelmän kehittäminen olisi tarpeen. Nythän iso osa Suomesta pitää jättää kokonaan ilman tuulivoimaa, koska puolustusvoimien tutkajärjestelmä häiriintyisi siitä liikaa. Tekninen kehitys tutkajärjestelmien osalta on tarpeen, jotta tuulivoimaa voisi rakentaa kattavammin eri puolille maata.

Yhteenvetona: tuulivoimaa tarvitaan ja sitä on syytä lisätä nykyisestä. Mutta joka paikkaan se ei sovi. Maisema, erämaisuus, luonto ja ihmiset pitää huomioida tuulivoimaa suunniteltaessa ja alueita kaavoitettaessa.

Share Button