Puoluetoverini Helsingistä, Hannu Oskala, tiesi kirjoittaa blogissaan 24.4.2016 (Voi Juha, minkä teit), että Kainuussa on kylmää, metsää ja eläkeläisiä.
On täällä niitäkin, mutta myös paljon muuta. Mihin, Hannu, havaintosi perustuu?
Hannu on oikeassa siinä, ettei suunnattomalla hajauttamisella kannata odottaa suunnatonta määrää innovaatioita, ja että ns. kriittinen massa on monin paikoin taloudellisen toimeliaisuuden tae (esim. HS 25.4.2016). Toki kannattaa miettiä, onko esim. Mikkelillä tai Kajaanilla tässä potentiaalia – Ristijärvellä ehkä ei ole.
Mutta, Hannu ei tunnu muistavan, että me ihmiset tarvitsemme ruokaa ja tavaraa. Vaikkakin toivottavasti nykykulutustasoa vähemmän. Joka tapauksessa jonkin verran, josta vielä suuremman osan soisi tuotettavan Suomessa.
Asuin Singaporessa (kapunkivaltio päiväntasaajalla, Kaakkois-Aasiassa, pinta-alaltaan noin Hki+Espoo+Vantaa, asukasmäärältään 4,2 miljoonaa) kevään 2007, ja kävin siellä uudelleen 2011. Tuollainen kaupunkivaltio on aivan riippuvainen naapurimaistaan. Juomavedestä merkittävä osa tulee Malesiasta (loppu puhdistetaan joko sadevedestä, merivedestä tai jätevedestä). Ruokaa Singaporessa ei tuotettu käytännössä lainkaan. Kemianteollisuutta saarella oli, mutta lähes kaikki muut elämän kannalta välttämätön: vaatteet, paperi ja tietysti polttoaineet (tuolloin sähkö tuotettiin pääasiassa kivihiilellä) tuotiin.
Minä en halua sellaista Suomea. Että kaikki nämä olisi ulkoistettu.
Aluepoliittisilla toimilla on väliä. Sillä on väliä, onko Kajaanissa opettajankoulutuslaitos (ei enää ole, ja nyt on jo pula lastentarhanopettajista), voiko meidän keskussairaalassa synnyttää (määräaikaisluvalla kesäkuuhun 2017 asti, toivottavasti jatkuu), koulutetaanko täällä hitsaajia (hitsaajista on pula), kuinka usein juna Ouluun kulkee (nyt kulkee yhden vuoroparin vähemmän, vaikka Oulu on keskeinen asiointisuunta) tai onko meillä ammattikorkeakoulua (on, ja kouluun hakijoista yli 60 % on Kainuun ulkopuolelta). Jokainen näistä luo helposti joko positiivisen tai negatiivisen kierteen.
Ehkä arvaattekin, että minä toivoisin kierteen olevan ennemmin positiivinen.
Keskustelua voisi käydä myös kaupungistumisen ekologisesta jalanjäljestä (mikä on toisaalle uuden infran rakentamisen ja toisaalla käyttämättömäksi jäävän infran ekologinen jalanjälki); siitä, että kannattaako työttömänä tai vanhustentalossa elää pk-seudulla; siitä, minkä verran pk-seutu todellisuudessa saa tukea esim. valtion työpaikkojen muodossa; siitä, mitä arvoa Suomen eri seuduilla on; siitä, kuinka puoluspoliittisesti meidän kannattaa keskittää asumistamme tai siitä, kuinka suomalaisissa soisi säilyvän myös luontaiselinkeinojen (marjastus, metsästys, kalastus…) osaaminen.
Mutta minä haluan käydä keskustelua siitä, että Kainuussa on kuulema kylmä, metsää ja eläkeläisiä.
Kyllä on, ja hyvä niin!
Kainuussa on myös elämää. Nuorelle aikuiselle. Jopa siten, että muuttaessani Katajanokalta Kajaaniin, yllätyin. Vaikka olenkin täältä kotoisin. Täällä on nuorta porukkaa, joka järjestää tapahtumia, joka yrittää & luo työpaikkoja, joka viihtyy maakunnassa ja joka vielä lisääntyy. Kajaanissa lasten (0-14 v) määrän ennustetaan pysyvän samana – eikä suinkaan laskevan.
Haluan myös käydä keskustelua siitä, onko vihreiden strategisesti järkevää tehdä tuollaisia ulostuloja. Meidän oikea ja iso haaste on ilmastonmuutos – ei se, kulkeeko nelosen ratikka seitsemän vai yhdeksän minuutin välein tai se, ajataanko Oulu-Kajaani-junavuoro vanhalla vai uudella kalustolla. Meillä on oikeasti isoja haasteita ratkottavana – ja päästäksemme sitä tekemään, meidän pitää voittaa vaaleja. Puolueen kasvupotentiaalilla Helsingissä on rajansa, ja ne rajat ovat kohtuullisen lähellä. Sen sijaan keskisuurissa kaupungeissa potentiaalia on vielä valtavasti, maa- ja syrjäseuduillakin selvästi. ’Kainuussa on kylmää, metsää ja eläkäisiä’ ulostuloin me ollaan aina vain se cityvihreä puolue. Ja sitten Hyrynsalmen, Ruoveden ja Toholammin toreilla keskustellaan cityvihreydestä – eikä niistä vihreille oikeasti tärkeistä asioista: ilmastonmuutoksesta, koulutuksesta, köhyydestä, työstä ja ympäristöstä. Mitä me halutaan?