Kokoan tähän samaan tekstiin useita eri näkökulmia KaiCell Fibers Oy:n sellutehdashankkeesta (ja sen mielettömyydestä).
Varoitus: teksti on todella pitkä.
KaiCell-hanketta on puuhattu nyt jo lähes kymmenkunta vuotta. Tarina lähti liikenteeseen Sipilän hallituksen alkupuolen aikaisesta biotaloushuumasta, jossa haluttiin lisätä hakkuumääriä ja jonka perusteella erilaisia biotuotetehdashankkeita nousi eri puolille maata. Kainuun sellutehtaan ajatuksia on toki ollut jo pitkään, ja Kajaanissa toimi 80-luvun alkupuolelle asti sulfiittisellutehdas osana Kajaani Oy:n toimintaa.
Nyt KaiCell Fibers Oy sai lainvoimaisen ympäristöluvan. Luonnonsuojeluyhdistys aikoo kuitenkin selvittää EU-oikeuden mahdollisuudet, koska sellutehtaan vaikutus luontoon on merkittävä.
Käydäänpä tosiaan läpi muutama näkökulma.
1. Tehdas ei ole ekologisesti kestävällä pohjalla
1.1. Puunhankinta
Kuten edellä totesin, tätä hanketta ruvettiin puuhaamaan etenkin siinä kohti, kun Suomessa laajasti haluttiin lisätä hakkuumääriä. Se idea meni jopa kansalliseen sekä alueellisiin metsästrategioihin – joissa siis asetettiin tietty hakkuumäärien tavoite (suurempi kuin aiemmin). Tavoite ei ollut metsäsektorin arvonlisän (eli taloudellisen tulon) kasvattaminen, vaan etenkin hakattavien puukuutioiden määrän lisääminen.
Nämä hakkuumäärätavoitteethan perustuvat Luonnonvarakeskuksen laskemiin ’kestäviin hakkuumääriin’, joista nykyisellään käytetään nimeä ’suurin ylläpidettävissä oleva hakkuukertymä’. Se on laskettu ajatuksella, että minkä verran voidaan hakata puuta heikentämättä tulevaa taloudellista tuottoa. Suojelualueet ja rajoitetun käytön alueet on poistettu, mutta hakkuumäärälaskennan idea on taloudellisen tuoton varmistaminen. Luonnon monimuotoisuuden tilan säilyttämistä saatika kohentamista, tai hiilinielutasoa tai hiilivaraston kasvattamista, ei noissa laskelmissa ole huomioitu.
Kainuun tilanne
Kainuussa hakkuut ovat alle suurimman ylläpidettävän hakkuukertymän – jopa aika reilusti. Sellutehdashanke siis perustuu ajatukseen, että hakkuumääriä lisättäisiin suunnilleen sille tasolle. Ilmasto- ja luontonäkökulmasta on kuitenkin selvää, että hakkuumääriä ei voi lisätä – päinvastoin Suomen tasolla niitä pitäisi vähentää. Kainuussa vähentämisen tarve ei ole niin ilmeinen, mutta lisäämiseen varaa ei ole lähellekään sitä vertaa, mitä sellutehtaan puunhankinta olisi. Kainuussa hakattiin vuosina 2022 ja 2023 molempina noin 2,5 milj. m3 kuitupuuta. KaiCellin puuntarve on 3,5 milj. m3.
Kainuun osalta on myös selvitetty sitä, miten hakkuumäärien lisäys korreloi hiilivaraston koon näkökulmasta, kun puutuotteiden korvaushyöty huomioidaan. Johtopäätöksenä se, että korvaushyödyt eivät kompensoi lisääntyneiden hakkuiden negatiivista ilmastovaikutusta. Eli ilmastonäkökulmasta ei kannata perustaa sellutehdasta. https://kainuunliitto.fi/assets/uploads/2024/01/Kilpelainen_Kainuun-Maakuntaliitto_Kambio-25.1.2024.pdf
Pohjois-Suomen tilanne
KaiCellin idea perustuu ’lähikuituun’ eli siihen, että tehtaan käyttämä puu tulisi verrattain läheltä rekkakuljetuksin. Näin puunkuljetuksen kustannukset olisivat kohtuulliset. Tämä tarkoittaisi hakkuupainetta etenkin Kainuuseen ja lähialueille. Kuitenkin, puumarkkinat ovat alueeltaan laajemmat. Kainuuseen on myös juuri valmistumassa 80 miljoonalla eurolla peruskorjattu ratayhteys Kontiomäestä Suomussalmen Pesiökylään. Puutavaraterminaaleja on Pesiökylässä, Hyrynsalmella ja Kontiomäessä. Tämän ratayhteyden vuoksi puunkuljetusmatkat voivat olla pidempiä.
Pohjois-Suomessa uusia biotalouden investointeja on valmistunut tai on juuri valmistumassa. Nämä kaikki lisäävät puunkäyttöä Pohjois-Suomessa seuraavasti:
MetsäFibre Kemin uusi tehdas 7,6 Mm3
Stora Enson Oulun tehdas 1 Mm3 lisää
Junnikkalan saha, Oulu 0,7 Mm3 (kokonaan uusi)
Pölkky, Kajaani 0,45 Mm3 lisää
Kuhmo Oy, noin 0,5 Mm3 lisää
Pölkky investoi myös Taivalkoskelle, mutta sen lisäkapasiteetin tarve ei ole tiedossa.
Kapasiteettia on myös poistunut seuraavasti:
Stora Enso Veitsiluoto, Kemi 1,9 Mm3
MetsäFibren vanha tehdas Kemissä 3 Mm3
Lopputuloksena puun tarve Pohjois-Suomessa kasvaa yli 5 miljoonaa kuutiota. Ja tähän yhtälöön KaiCell olisi vielä 3,5 Mm3 lisää. Osa puusta – etenkin Kemin tehtaalle – tulee Ruotsin puolelta. Mutta toisaalta osa Pohjois-Suomen puusta viedään Etelä-Suomen puolelle, Kainuusta vaikkapa Äänekoskelle. Liikennettä on myös toiseen suuntaan, mutta Etelä-Suomen metsissä hakkuupaine on ollut jo pitkään Pohjois-Suomen metsiä korkeampi.
(Pohjois-Suomella tarkoitetaan kolmea pohjoisinta maakuntaa: Lappia, Kainuuta ja Pohjois-Pohjanmaata.)
Haluan tässä kohti sanoa, että minusta Kainuun sahojen kapasiteetin lisäys on hyvä asia. Sahateollisuuden myötä osa puusta päätyy pitkäikäisiin puutuotteisiin, joissa hiili on varastoituna pitkään. Ja puut taas kasvaessaan imevät hiiltä ilmakehästä. Toki sahojenkin puunhankinnan on syytä olla kestävää, ja todella toivon, ettei niiden prosesseihin päädy esimerkiksi luonnon kannalta arvokkaita valtion vanhojen tai luonnontilaisten metsien puuta.
Joku jo tässä kohti haluaa sanoa, että kuitupuuta tulee väistämättä, kun tuotetaan tukkipuuta sahoille. Kyllä tulee jonkin verran. Mutta sahat toivottavasti säätävät läpimittavaatimuksia, jolloin pienempikin puu käy sinne raaka-aineeksi. Lisäksi siirtymällä enemmän jatkuvan kasvatuksen suuntaan optimoidaan nimenomaan tukkipuun määrä, ja kuitupuun määrä jää vähäisemmäksi. Lisäksi kuitupuuta käyttävää teollisuutta Suomessa on edeltävinä vuosina rakennettu merkittävässä määrin.
Puuhankinnan ympäristövaikutuksia ei oteta ympäristöluvassa huomioon
Yksi ongelma sellutehdashankkeisiin liittyen on se, että ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA) tai ympäristöluvassa ei tarvitse arvioida eikä lupamääräyksissä oteta kantaa puunhankinnan ympäristövaikutuksiin tai niiden minimointiin.
YVAssa ja ympäristöluvassa otetaan käytännössä kantaa pelkästään itse tehdaspaikan ja tehtaan ympäristövaikutuksiin. Vaikka tosiasiassa sellutehtaiden merkittävimmät ympäristövaikutukset ovat juurikin puunhankinnassa, eli metsätalouden puolella. Tässä Kainuun hankkeessa meidän vihreiden lausunnon perusteella ja ELYn suosiollisella myötävaikutuksella, myös puunhankinnan vaikutuksia huomioitiin YVAssa jonkin verran. Mutta lainsäädännöstä johtuen ei siinä mittakaavassa, kun pitäisi.
1.2. Vesistövaikutukset
Kuopion sellutehdashanke kaatui siihen, että se olisi heikentänyt Kallaveden hyvää tilaa. Tämä Kainuun hanke sijoittuisi Oulujärven rannalle, Paltamoon, josta purkuputki tulisi Hyrynsalmelta tulevan ison vesistöreitin purkukohtaan. Tässä vesien sekoittuminen on lähtökohtaisesti hyvä.
Mutta, tehtaan päästöt ovat siis kiintoainetta, sulfaattia, ravinteita ja lämpöä – kaikki sellaisia tekijöitä, jotka lisäävät vesistön rehevöitymistä ja siten heikentävät sen tilaa. Etenkin tässä hetkessä, kun ilmaston lämpeneminenkin kiihdyttää vesistöjen rehevöitymistä.
Jos Oulujärveä arvioidaan yhtenä vesialtaana, tehdas tuskin heikentää sen luokitusta hyvästä tilasta huonommaksi. (Vesistöt siis luokitellaan viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Yleinen tavoite on, että kaikki vesistöt olisivat tilaluokassa hyvä. Oulujärvi on nykyisellään tilaluokassa hyvä, mutta kyse on nyt siitä, heikkeneekö sen tilaluokitus sellutehtaan vaikutuksesta.)
Oulujärvi on valtavan iso järvi, jossa on useampi eri vesialue. Esimerkiksi järven keskellä oleva Manamansalo rajaa varsin tehokkaasti järven keskeltä kahtia, ja tehtaan vesistövaikutukset eivät kovin suurina näyttäydy enää Manamansalon toisella puolella.
Jos tehtaan vaikutuksia arvioidaan vesialuekohtaisesti – eikä koko järven osalta – on selvää, että purkuputken lähialueella olevan Paltaselän sekä Mieslahden vedenlaatu heikkenee jopa merkittävästi.
Toinen näkökulma, mikä pitäisi huomioida, on yhteisvaikutukset vesistöihin. Oulujärveen päätyy myös Terrafamen jätevedet – ja toki myös kohtalainen metsätalouden vesistökuormitus – ja on olennaista huomioida nämä yhteisvaikutukset.
—-
Näistä näkökulmista ajatellen on selvää, että tehdas ei ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Pohjois-Suomeen ei mahdu puuta kestävästi käyttävää lisäkapasiteettia tämän vertaa ja tehtaan vaikutukset Oulujärveen ovat myös todella merkittävät.
Sitten käydään vähän läpi hankkeen organisoitumista ja talouspuolta.
2. Hankeyhtiön kiemurat
Tämä Kainuun sellutehdashanke siis pyörii Kaicell Fibers Oy -nimisen yhtiön alla. Ko. yritys perustettiin 2016 Kainuun maakuntavaltuuston joulukuun 2015 kokouksen seurauksena. Alkuvaiheessa Kainuun liitto omisti yhtiöstä 50 % ja yksi biotalouteen liittyvä konsulttifirma 50 %. Kainuun liitto käytännössä rahoitti yrityksen toimintaa käyttäen tähän alkupääomana 400 000 euroa edellisten tilikausien ylijäämää. Tästä tehtiin maakuntavaltuuston päätös 30.11.2015 äänestämällä 29-1 (minä olin tuo yksi). Täällä postaukseni kokouksen jälkeen: https://siljakeranen.fi/blogi/sellutehdas-ei-ole-ainoa-vaihtoehto/
On kyseenalaista, miksi julkinen viranomainen lähtee tällaiseen yhteen elinkeinopoliittiseen hankkeeseen toimijaksi. Miksi Kainuun liitto ei perusta pelifirmaa? Tai biokaasulaitosta? Miksi Kainuun liitto käyttää omaa suoraa julkista rahaansa yhden elinkeinopoliittisen hankkeen edistämiseen?
Alkujaan hankkeessa oli mukana kiinalaisyhteistyötä ja ajatus tehdä vaatekuituja. Kiinalaiset tippuivat matkasta jossain vaiheessa ja sitten yhtiö muutti hankettaan ’vain perinteisen sellun’ tekemiseen.
Tammikuussa 2022 uutisoitiin, että Taaleri sijoitusyhtiö lähti mukaan ja osti yli 10 % yhtiön osakekannasta.
https://www.taaleri.com/ajankohtaista/taaleri-mukaan-paltamon-biotuotetehdashankkeeseen Nykyisissä uutisissa Taaleria ei enää mainita omistajana. Onko Taaleri jättäytynyt pois?
Aiemmin mainitsemani biotalouden konsulttiyhtiö, joka alkujaan oli mukana, jäi myös jossain vaiheessa pois ja mukaan tuli yksittäisiä sijoittajia. Kainuun liitto on edelleen yhtiön suurin omistaja, päälle 10 % osuudella. KaiCell Fibers Oy:n toimitusjohtajana on Kainuun liiton suunnittelujohtajan virasta eläköitynyt henkilö, joka hoiti toimitusjohtajan tehtäviä jonkin aikaa myös ollessaan virassa. Yhtiön osoite on Kainuun liiton viraston osoite.
3. Sellutehtaan kannattavuus
KaiCell Firbers olisi ’pienehkö’ sellutehdasta, joka käyttäisi puuta noin 3,5 milj. kuutiota vuodessa. Äänekoskelle ja Kemiin rakennetut sellutehtaat ovat 6,5 ja 7,6 milj. kuution tehtaita. Kainuun tehtaan koko on siis kovin pieni, ja se alentaa sen kannattavuutta. Sellutehtaassa on skaalaetuja – isompi tehdas on kustannustehokkaampi. On siis vaikea nähdä, että tällainen ’pieni’ sellutehdas olisi aidosti kannattavalla pohjalla.
Paljon puhutaan myös sellun jatkojalosteista – ja siitä, miten ne voisivat lisätä KaiCellin kannattavuutta. Kuitenkin, jatkojalosteiden (vaatekuitu esim.) perusteena on kaikissa samanlainen sellunkeitto. Miksi jatkojalosteita kannattaisi tuottaa KaiCellin sellusta, eikä halvemmasta isomman tehtaan sellusta?
Hankkeen elinkaaren, eli kymmenen vuoden, aikana tilanne puumarkkinoilla on muuttunut johtuen etenkin Pohjois-Suomen uusista investoinneista. On oikeasti kyseenalaista, riittäisikö KaiCellin tehtaalle puu – ja millaisella hinnalla.
Kainuun Sanomissa oli 3.4.2024 erinomainen juttu juuri tästä asiasta. Eli siitä, miten epätodennäköistä rahoituksen löytäminen tähän hankkeeseen on. https://www.kainuunsanomat.fi/artikkeli/analyytikot-muistuttavat-kireasta-puumarkkinasta-paltamon-sellutehtaan-vaatimaa-rahasummaa-ei-noi Korot ovat nousseet, länsimaista rahaa tällaiselle isojen metsäyhtiöiden ulkopuolisille hankkeille tuskin löytyy. Halutaanko me Kainuussa ruveta siirtomaaksi ja tehdas vaikkapa kiinalaisomisteisessa tehtaassa sellua Aasian markkinoille? Jutussa nostetaan asiantuntijoiden suulla varsin hyvin esiin myös se, puumarkkinat ovat nyt varsin haastavat uutta tehdasta ajatellen. Kainuusta viedään puuta Äänekoskellekin, hinnat ovat nousseet ja rahoitusmarkkinoiden analyytikkokin tunnistaa tarpeen hakkuiden vähentämiseen.
Kannattavuushaasteet ja investorien epävarma löytyminen nähdään ehkä tehtaan kannattajienkin joukossa, kun on jo ehditty ehdottaa, että Suomen valtio lähtisi investoimaan tehtaaseen. Mitä ihanaa Kekkosen ajan aluepolitiikkaa, jossa valtion johdolla perustetaan teollisuutta eri puolille Suomea. Mutta nyt eletään kuitenkin jo 2020-lukua. Euroopan unionia ja markkinataloutta. (Ainakin tietääkseni. Ja onneksi!)
4. Kainuun elinvoima
Sitten. Minua kiinnostaa ihan valtavasti Kainuun elinvoima ja sen lisääminen. Lähdin alun perin politiikkaan mukaan ympäristöasioiden vuoksi, mutta Kainuun asia ja elinvoiman lisääminen – ja toki laajemmin isojen kaupunkien ulkopuolisen Suomen hyvän tulevaisuuden ja elämisen edellytysten varmistaminen – ovat tulleet omalle agendalle vuosien varrella varsin vahvasti.
En pysty näkemään, että tämä sellutehdashanke edesauttaisi Kainuun elinvoimaa. Kainuun kehityksen pullonkaula tällä hetkellä on pula osaavasta työvoimasta. Lähes alalla kuin alalla. Toki työpaikkoja tarvitaan lisää, mutta me emme enää pitkään aikaan ole olleet työttömyysmaakunta.
Lisäksi yksi Kainuun kehityksen haaste on sukupuolten välinen ero. Kainuussa on enemmän nuoria miehiä kuin nuoria naisia. Tämä sukupuolirakenteen vinouma aiheuttaa monia haasteita ja sitä pitäisi eri keinoin pyrkiä purkamaan. Käytännössä siis tekemään elinvoimapolitiikkaa etenkin nuorten naisten näkökulmasta – eli feminististä elinvoimapolitiikkaa.
Niinpä alueen elinvoimapoliittisesta näkökulmasta on absurdia panostaa ekologisesti kestämättömällä pohjalla olevaan miesvaltaisen alan työpaikkojen luomiseen tilanteessa, jossa meillä on a) pula työntekijöistä, b) tarve nimenomaan naistyöpaikkojen luomiseen (ja toki työelämän segregaation purkamiseen) ja c) meneillään sekä alueellinen että globaali ekologinen kestävyyskriisi.
Toki tosiaan elinkeinopolitiikka pitää tehdä, mutta siihen on Kainuussa sellutehtaasta huolimatta lukuisia muita mahdollisuuksia. Esimerkiksi puurakentaminen, datakeskukset, uusiutuva energia, junat & ratikat, biohiilien tuotanto… Mahdollisuuksia on valtavasti. Lisäksi isohko osa sellutehtaalle laskettuja työllisyysvaikutuksia ovat puunkorjuun työpaikat, jotka eivät riipu sellutehtaan sijainnista.
On myös oikeasti hyvä pysähtyä pohtimaan, miten luontovaikutuksiltaan merkittävän negatiivinen sellutehdas lisäisi Kainuun houkuttelevuutta. Lisää metsien hakkuita, lisää isoja aukkoja. Ja tilalle vedenlaadun heikkenemistä etenkin Oulujärvessä. Meidän pitäisi houkutella Kainuuseen lisää asukkaita (koska työvoimapula) ja siten tänne pitäisi nimenomaan luoda hyvää ja ihanaa elinympäristöä, johon kuuluvat hienot metsät ja puhtaat vedet. Sellutehdas ei tähän yhtälöön sovi.
Loppuun vielä yksi todella tärkeä asia. Minua surettaa todella paljon, kuinka paljon intoa, energiaa, resursseja, aikaa ja toivoa tähän hankkeeseen tullaan laittamaan. Moni Kainuun kannalta keskeinen henkilö käyttää paljon aikaansa tämän tehdashankkeen edistämiseen. Moni luo Kainuun tulevaisuuden toivon tämän tehdashankkeen toteutumisen varaan. Tähän tullaan käyttämään sekä maakunnan että etenkin Paltamon kunnan kehittämisresursseja ja hankerahaa merkittävissä määrin – ja on jo käytetty.
On todella harmi, että yhteisiä ja tärkeitä resursseja käytetään niin paljon tällaisen epävarman ja ekologisesti kestämättömällä pohjalla olevan hankkeen edistämiseen. Lisäksi se ajatus, miten koitetaan luoda toivoa tämän hankkeen myötä kainuulaisiin. Ja jos tämä ei sitten toteudukaan – meneekö meillä sitten huonosti. (Ei mene.) Kainuun kehittämisen kannalta kannattaisi ehdottomasti käyttää resurssit niihin elinvoimaa lisääviin asioihin, joiden toteutumisedellytykset ja -todennäköisyys ovat tätä hanketta merkittävästi suurempia. Tavanomainen panos-tuotos-arviointi siis. Näihin muihin asioihin panostaminen lisäisi todennäköisesti Kainuun elinvoimaa merkittävästi enemmän kuin tämä sellutehdas. Mutta nyt resursseja käytetään tähän, ja se on väistämättä pois jostain muusta.
—
Hienoa, että jaksoit lukea tämän loppuun. Monia erilaisia näkökohtia, joiden vuoksi hankkeesta olisi viisain luopua. Olen kirjoittanut tästä myös kirjassani Missä syrjä sijaitsee? – Kun kaupunki ei ole kaikki. Alla vielä joitamia linkkejä omiin blogiteksteihini.
Minun nettisivuilta löytyy erinäisiä kirjoituksia asiasta:
https://siljakeranen.fi/blogi/?s=kaicell
Maakuntavaltuuston päätöksestä kehitysyhtiön rahoittamisesta:
https://siljakeranen.fi/blogi/sellutehdas-ei-ole-ainoa-vaihtoehto/
https://siljakeranen.fi/blogi/kainuun-biotuotetehdas/
Metsä-aiheisia on kokonaisuudessaan aika paljon:
https://siljakeranen.fi/blogi/category/metsa/
