Miksi metsäkeskustelu on niin vaikeaa?


Me vihreät etunenässä vaaditaan Orpon hallitukselta luontotoimia, kun luonnon monimuotoisuus heikkenee koko ajan. Toimia ei kuitenkaan näytä tulevan.

Tällä viikolla on puhuttu satumetsäkriteereistä liittyen valtion vanhojen metsien suojeluun. Ajatus olisi, että valtion arvokkaat vanhat metsät pitäisi suojella. Orpon hallitus päätti kuitenkin tehdä niin tiukat kriteerit, että sellaisia metsiä ei käytännössä ole.
Omasta mielestään he kuitenkin toimivat varsin hyvin. Tai ainakin sanovat niin – en tiedä, mikä on pohjimmainen ajatus.
Miksi tämä on niin vaikeaa?
Minä siis omistan itse metsää, joka on pääsääntöisesti talouskäytössä. Toki niin, että pyrin todella huomioimaan luontoarvot. Isäni oli metsänhoitaja, oikea tehometsätalousmies, jonka kanssa kävimme varsin paljon metsiin liittyvää keskustelua ollen kohtuudella eri mieltä, mutta toisia kunnioittaen kuitenkin aina. Toimin myös metsänhoitoyhdistyksen valtuuston jäsenenä ja tunnen toki paljon metsäalan ammattilaisia.
Yksi syy siihen, miksi on tämä on niin vaikeaa, on se, että ymmärrys ja tieto luonnon tilasta on vajavaista. Kun MTK teki biodiversiteettitiekarttansa (joka etenkin maatalouden osalta oli ihan erinomainen), kysyttiin siinä metsänomistajien mielipiteitä. Positiivista oli, että 80 % metsänomistajista on jatkuvasti pyrkinyt kehittämään omaa toimintaansa niin, että se on ympäristön kannalta yhä kestävämpää. Mutta toisin päin kysyttäessä 66 % oli kuitenkin sitä mieltä, että metsätaloutta harjoitetaan Suomessa luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävästi.
Kaksi kolmasosaa metsänomistajista luulee, että metsätalous olisi ekologisesti kestävällä pohjalla. Näinhän asia ei suinkaan ole, kun metsäluonnon monimuotoisuus heikkenee jatkuvasti.
Tämä on yksi keskeinen metsäkeskustelun vaikeuden juurisyy. Luontotekoja ei nähdä tarpeellisina. Ne ovat ihan kivoja, erityisesti jos ovat sopivia.
Miksi tieto ja ymmärrys on sitten niin vajavaista? En osaa sanoa, miten vahvasti metsäalan koulutuksessa nykyään on ekologiaan liittyvää opetusta. Metsäluonnon hoitotoimia varmasti on, mutta onko ekologian perusteita pakollisena kaikille niin metsänhoitajille kuin metsätalousinsinööreille.
Itse olen ympäristöalan ihminen – tekniikan puolelta. Meillä ei ollut ekologiaan liittyvää opetusta (paitsi hieman maaperän mikrobiologiaa sekä järviin liittyen limnologiaa). Mutta ei mitään luonnon monimuotoisuuden tilasta, sen mittaamisesta, seurannasta tai ekosysteemien toiminnasta. Vaikka tosiaan valmistuimme ympäristöalan ammattilaisiksi.
Tiedon puute on varmasti yksi keskeinen juurisyy siihen, miksi metsäkeskustelu on niin vaikeaa. Toki kun tähän mukaan sotketaan vahvat mielipiteet ja joskus on myös populismi, on soppa todellakin valmis.
Tosiasiassa meillä olisi kuitenkin aivan hyvin mahdollista saada meidän metsätalous ekologisesti kestävälle pohjalle. Se vaatisi lisää suojelua. Ei kuitenkaan kaiken suojelua – talousmetsää olisi edelleenkin todella paljon. Se vaatisi myös lisää talousmetsien luonnonhoitoa, jossa toki koko ajan otetaan askelia eteenpäin. Se vaatisi myös etenkin heikkotuottoisten suometsien ennallistamista, metsäpeitteisyyden lisäämistä, turvemailla jatkuvan kasvatuksen suosimista ja ehkä myös avohakkuualojen pienentämistä. Ihan toteuttavissa olevia toimia.
Lopulta ekologisesti kestävällä pohjalla oleva metsätalous on Suomen kansantalouden etu. Silloin MTK, Metsäteollisuus ry ja Sahateollisuus ry lobbaavat meidän ministerejä tekemään kunnianhimoista luontopolitiikkaa Suomessa, EU:ssa ja globaalisti.
Share Button

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload the CAPTCHA.