Susiasiaa


Haluan sanoa susista, että:

  • Minusta susien ja ihmisten tulisi pystyä elämään sopusoinnussa, koska susillakin on oikeus olemassaoloon.
      • Välihuomio: Myös maaseudun ihmisillä on oikeus olemassaoloon.
  • En ymmärrä, miksi susia halutaan pois päiviltä, vaikka susikanta on kymmenesosa karhun kannasta (susia noin 120, ja karhuja 1500). Ja karhu kun vielä on todistetusti tappanut ihmisiä, ja susi ei.
  • Susien puolesta puhuja ei puhu metsästäjiä / maalla asuvia vastaan. Se puhuu susien puolesta, ja niiden oikeudesta olemassaoloon.
  • Susia ilmeisesti halutaan tappaa, koska ne syövät koirat. Ja vielä erityisesti: hyvät metsästyskoirat.
      • Tarina: Elipä kerran nuori hirvikoira, nimeltä Repe. Repe oli leikkisä ja mukava koira, tykkäsi peuhata lapsen kanssa, mutta myös olla vanhuksen rapsutettavana. Syksyisin kyseltiin, kuinka se Repe hirveä haukkuu. Ei kuulemma haukkunut. Eikä ilmeisesti seuraavana vuonnakaan. Sitten Repeä ei enää ollut.
      • Kommentti: Meille vihreille susienpuolustajille argumentti siitä, että sudet syövät sen ihanan, suloisen perheenjäsenen, uppoaa hyvin. Se on kuitenkin se ihana suloinen perheenjäsen vain jos se on myös hyvä metsästyskoira. Monesti.
  • Metsästyksen luonne on muuttunut ruoanhankinnasta harrastukseksi. Kukaan ei Suomessa kuole nälkään tai kärsi aliravitsemuksesta, jos ei saakaan kaadettua hirveä. Minusta metsästys on hyvä harrastus, ei siinä mitään. Mutta koska kyseessä on harrastus, eikä elinehto, ovat sen säännöt mielestäni erilaiset. Erilaiset kuin mihin osa metsästäjistä tuntuu tottuneen / vetoaa.
      • Ehdotus: Susialueilla metsästettäisiin ilman koiria (työläämpää, ymmärrän, mutta mahdollista).
  • Mediassa ja mielipidekirjoituksissa puhutaan paljon pihasusista – eli susista, jotka vierailevat pihassa tai aivan sen välittömässä läheisyydessä. Kauan aikaa sitten lukemastani jutusta muistelen, että susien ’häiriökäyttäytymisen’ yksi syy on se, että lauma hajoitetaan esim. tappamalla sen johtavat alfanaaraan ja –uroksen. Tällöin yksittäin / kaksittain harhailevat sudet voivat päätyä pihoihin.
      • Kommentti: Asuinpaikkaan liittyy aina hyviä ja huonoja puolia. Kaupungin keskustassa palvelut ovat lähellä ja asuminen on suhteellisen vaivatonta – mutta liikenteen melu & saasteet häiritsevät sekä liikenne & päihtyneet ihmiset voivat olla akuutti turvallisuusuhka. Maaseudulla pääsee nauttimaan luonnon rauhasta, mutta vastaavasti luonto voi paikoin olla myös haitta / uhkatekijä (sudet, sähkökatkot). Näitä haittoja ei voi, aika kannata yrittääkään, minimoida täysin. On siis opeteltava elämään niiden kanssa.
      • Esimerkki: Amerikassa karhujen & ihmisten kontakteja pyritään vähentämään siten, että karhuille on mahdollisimman vähän ruokaa tarjolla ihmisasutuksen lähellä (esim. tiiviit, vankkatekoiset roskikset).
  • Susiasiaan pitäisi löytää jokin hyvä ratkaisu. Minä uskon, että sellainen voidaan löytää. Sellainen, joka tyydyttää sekä maaseudun miestä että susiensuojelijakaupunkilaista. Voitaisiinko me ottaa oppia nepalilaisten tiikerinsuojelusta tai ihan meidän omasta maakotkapolitiikastamme, jossa maksetaan korvauksia maakotkien aiheuttamista tuhoista niiden kannan koon perusteella.

Blogikirjoituksessa on hyvä olla kuva. En ole kuitenkaan koskaan nähnyt luonnossa sutta, karhua, ahmaa tai ilvestä – vaikka nyt kohtalaisesti metsissä on tullut koluttua. Ainoastaan kettuja: Kyrönperällä Virroilla sekä Pihlajistossa Helsingissä. Ja höyryävän karhunläjän metsäautotiellä aamu-usvassa  kulotetun metsän vieressä Hossan keskuksesta noin 10 km pohjoiseen. Laitan siis luontokuvan, joka on otettu Kuhmossa kesällä 2009.

Share Button